hotellien haku
Booking.com
Berliinin televisiotorni ja Neptunbrunnen-suihkulähde
Berliinin televisiotorni on Euroopan 12. korkein rakennelma ja sijaitsee Alexanderplatzilla, joka oli entisen Itä-Berliinin keskeisiä alueita.

Berliinin maamerkkejä ja rakennuksia

Berliinin kaupunkikuva on kaupungin vivahteikkaan historian vuoksi vaihteleva ja hajanainen - mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Maamerkit-osiossa tutustutaan Berliinin tunnetuimpiin ja kuuluisimpiin nähtävyyksiin. Lista ei ole missään nimessä tyhjentävä, sillä Berliinillä on tarjottavaa jokaiseen makuun ja kulman takaa voi tulla vastaan mitä mielenkiintoisimpia asioita.

Fernsehturm - Televisiotorni

Berliinin televisiotorni [kartalla] on 368 metriä korkea. Se on Euroopan 12. korkein rakennelma ja sijaitsee Alexanderplatzilla, joka oli entisen Itä-Berliinin keskeisiä alueita. Torni on alueen keskeinen maamerkki, ja sen 200 metrissä sijaitsevasta näköalapaikasta avautuu luultavasti paras näkymä Berliiniin. Jos korkeus ei huimaa, niin näköalapaikalle pääsee hissillä noin 40 sekunnissa. Tornissa käy 1,2 miljoonaa vierailijaa vuodessa, ja lippuja tänne saa verkkosivujen kautta, jolloin takuuvarmasti välttyy jonotukselta.

Brandenburgin portti ja Pariser Platz

Brandenburgin portti [kartalla] on yksi Berliinin tunnetuimmista ja merkittävimmistä symboleista, joka nähdään nykyisin myös Saksojen yhdistymisen tunnuskuvana. Uusklassista tyyliä edustava portti sijaitsee uudelleen rakennetussa vanhassa keskustassa Pariser Platzilla, ja Berliinin pääkatu Unter den Linden, joka kulkee Berliinin ydinkeskustan läpi, päättyy Brandenburgin portille. Portti rakennettiin 1700-luvun lopulla silloisen Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n aikana, ja se toimi yhtenä kaupunkiin johtavista porteista. Toisen maailmansodan jälkeen se toimi myös Itä- ja Länsi-Berliinin välisenä rajanylitysasemana Berliinin muurin rakentamiseen asti.

Pariser Platz on muutenkin vierailemisen arvoinen paikka, sillä siellä järjestetään usein kaikenlaisia tapahtumia. Aukion laidalla sijaitsee myös muun muassa kuuluisa hotelli Adlon sekä melko lähellä Holokaustin muistomerkki, eikä Berliinin Reichtag-valtiopäivätalokaan ole kaukana.

Reichtag-valtiopäivätalo [kartalla] on etenkin kupolinsa takia arkkitehtonisesti merkittävä vierailupaikka. Yhdistyneen Saksan valtiopäivät on kokoontunut täällä entisen pääkaupungin Bonnin sijaan vuodesta 1999. Sitä ennen Norman Foster lisäsi tähän alun perin vuonna 1894 valmistuneeseen rakennukseen sen kuuluisan kupolin. Täällä kannattaa mennä yläilmoihin terassille hissillä, joka on toiminnassa päivittäin klo 8-24.

Holokaustin muistomerkki
Holokaustin muistomerkki koostuu 2 711 erikokoisen kivipaaden suoraviivaisesta labyrintista 19 000 neliömetrin kokoisella aaltoilevalla alueella.

Holokaustin muistomerkki

Brandenburgin portin lähellä aivan Berliinin keskustassa aukeaa näkymä Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille (engl. Holocaust Memorial) [kartalla]. Muistomerkki koostuu 2 711 erikokoisen kivipaaden suoraviivaisesta labyrintista 19 000 neliömetrin kokoisella aaltoilevalla alueella. Muistomerkin suunnitteli Peter Eisenman, ja sen avajaiset olivat vuonna 2005.

Heti avajaisista alkaen muistomerkki on ollut välillä kiivaankin väittelyn kohteena muun muassa sen vuoksi, että se on ainoastaan holokaustin uhreina kuolleiden juutalaisten muistoksi pystytetty. Joidenkin mielestä taas holokaustille ei edes saisi pystyttää muistomerkkiä. Missään kohtaa muistomerkkiä ei kuitenkaan sanota, minkä muistoksi se on pystytetty - joidenkin mielestä näin on tehty tahallaan, jotta vierailijat tekisivät omia johtopäätöksiään asiasta.

Muistomerkkiä ja sen kivipaaseja on yritetty tulkita monin eri tavoin. Usein ne edustavat kuolleiden juutalaisten hautakiviä, ja harmaata väriä kuvaillaan holokaustissa menehtyneiden juutalaisten tuhkaksi. Toisaalta joidenkin mielestä muistomerkissä ei ole juurikaan symboliikkaa mukana ja se on siksi melko radikaali lähestymistapa muistomerkiksi. Paikan huomaamattoman kaltevuuden ja aaltoilun, jonka kokee vasta syvemmällä muistomerkissä, on sanottu aiheuttavan myös turvattomuuden tunnetta ja täten symboloivan omalla tavallaan holokaustia.

Berliinin muuri

Itä- ja Länsi-Berliinin vuosikymmenet toisistaan erottaneesta 155 kilometriä pitkästä Berliinin muurista ei ole enää jäljellä paljoakaan. Osia muurista on kuitenkin säästetty muistoksi, ja entisen muurin kohtaa kadulla merkitsee nykyisin tiiliskivijono. Seuraavissa paikoissa voi vielä päästä vuonna 1989 murretun muurin "tunnelmaan":

East Side Gallery

East Side Gallery [kartalla] on 1,3 kilometriä pitkä pala muuria. Se säästettiin vapauden muistomerkiksi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Taiteilijat eri puolilta maailmaa maalasivat muurin itäpuolelle yli 100 taideteosta kuvittamaan muuria. Galleria avattiin 1990, ja se on maailman suurin ulkoilmagalleria. Vuosien saatossa useat maalaukset ovat tosin rapistuneet ja haalistuneet tai ne ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Osa niistä on jo onneksi restauroitu, ja lisäparannuksia on suunnitteilla.

Berliinin muurin muistomerkki

Bernauer Strassella [kartalla] sijaitsee Berliinin muurin muistomerkki, joka perustettiin vuonna 1998 muistutuksena kaupungin jaosta. Muistomerkissä on säästetty 60 metriä alkuperäistä rajavyöhykettä, osin rekonstruoituna. Varsinkin myöhemmin rakennetusta näköalatornista saa hyvän käsityksen siitä, miltä näytti muurin ja Itä- ja Länsi-Berliinin välissä ollut tyhjä vyöhyke, niin sanottu kuoleman kaistale.

Checkpoint Charlie

Friedrichstrasse-kadulla sijaitseva Checkpoint Charlie [kartalla] on länsivaltojen antama nimitys tunnetuimmalle Itä- ja Länsi-Berliinin väliselle rajanylitysasemalle, joka on nykyään yksi Berliinin suosituimmista nähtävyyksistä. Siitä tuli kylmän sodan symboli, joka kuvasi idän ja lännen välistä eroa ja edusti varsinkin useille itäsaksalaisille "tietä vapauteen". Checkpoint Charlien entisellä paikalla on nykyään kopio entisestä vartijankopista sekä rajanylityskyltti, jossa on kuuluisat sanat "You are now leaving the American sector". Huomionarvoinen seikka on se, että nykyisin rajapaikalla olevat sotilaat, jotka mielellään poseeraavat turistien kanssa kuvissa, ovat saksalaisia näyttelijöitä. Rajanylitysaseman vieressä on myös Berliinin jaosta kertova museo, Haus am Checkpoint Charlie.

Charlottenburgin linna
Berliinin suurimman linnan, Charlottenburgin barokkilinnan, rakennutti 1600-luvun lopulla Fredrik I:n vaimo Sophie Charlotte.

Schloss Charlottenburg - Charlottenburgin linna

Berliinin suurimman linnan, Charlottenburgin barokkilinnan [kartalla], rakennutti 1600-luvun lopulla Fredrik I:n vaimo Sophie Charlotte, jonka mukaan linna on myös nimetty. Aluksi paikalla oli vaatimattomampi kesäasunto, mutta kun Fredrik I vuonna 1701 kruunattiin kuninkaaksi, aloitettiin linnassa suuret laajennustyöt. Linna kärsi mittavia vahinkoja toisessa maailmasodassa, ja se - toisin kuin monet Berliinin muista linnoista - rakennettiin sen jälkeen uudelleen. Nykyään linna toimii museona ja sen suurelle puistoalueelle on vapaa pääsy. Metrolla paikalle pääsee parhaiten kulkemalla esimerkiksi S45- tai S46-junilla Westend-asemalle, jolta on mukava, lyhyehkö kävelymatka puistoalueelle. Charlottenburgin linnaa vastapäätä [kartalla] sijaitsee useita korkeatasoisia taidegallerioita ja muita museoita, joissa vierailu on etenkin taiteenystäville suositeltavaa.

Olympiastadion

Berliinin olympiastadion [kartalla] rakennettiin vuoden 1936 kuuluisia kisoja varten vanhan olympiastadionin paikalle. Hitler vaikutti suuresti stadionin suunnitteluun: hän halusi tehdä tulevista olympialaisista propagandan täyteiset - ja onnistuikin siinä. Stadion on ottanut vahvasti vaikutteita antiikin arkkitehtuurista, ja sinne mahtui jopa 110 000 katsojaa. Yksi stadionin erikoisuuksista on se, että se on osittain rakennettu maan alle. Olympiastadion säästyi melkein täysin toisen maailmansodan tuhoilta, mutta sen kunnostamisesta kiisteltiin pitkään stadionin historiallisesti merkittävän painolastin vuoksi. Lopulta olympiastadion kuitenkin päätettiin kunnostaa, ja se sai myös keskeisen roolin jalkapallon MM-kisoissa 2006. Nykyään se on Hertha Berlin -jalkapallojoukkueen kotistadion, ja sitä melko lähelle pääsee U2-metrolinjalla arkkitehtuuriltaan suoraviivaiselle ja mielenkiintoiselle Olympia-Stadion-asemalle.

Siegessäule - voitonpylväs

Siegessäulen (suom. voitonpylväs) [kartalla] vuonna 1873 rakennettu ja noin 67 metriä korkea pylväs pystytettiin Preussin sotavoimien käymien ja voittamien taisteluiden kunniaksi, Saksan yhdistymissotien muistomerkiksi. Muistomerkki sijaitsee nykyisin Tiergartenin puistossa, jonne se siirrettiin 1939 valtiopäivätalon edestä Hitlerin määräyksestä. Pylvään huipulla on voitonjumalatar Victorian yli kahdeksan metriä korkea veistos. Berliiniläiset antavat usein maamerkeilleen ja muille tärkeille asioille kaupungissa lempinimiä, eikä tämäkään veistos ole poikkeus, vaan sekin on saanut nimen "Goldelsen". Siegessäulen ympärillä olevan liikenteen vuoksi pylväälle pääsee parhaiten maanalaisia tunneleita pitkin. Pylvään huipulle aivan patsaan juureen voi myös kiivetä ihailemaan Tiergartenin yli avautuvia maisemia.

Kirkkoja

Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche - Keisari Vilhelmin muistokirkko

Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm Gedächtniskirche) [kartalla] on Berliinin tärkeimpiä ja tunnetuimpia symboleja. Tämä rauniokirkko sijaitsee Berliinin kuuluisalla Kurfürsterdammin kadulla, "Ku’dammilla", jota myös joskus kutsutaan Berliinin Champs-Élyséeksi ennen kaikkea sen luksusliikkeiden vuoksi.

Keisari Vilhelmin muistokirkko
Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm Gedächtniskirche) on Berliinin tärkeimpiä ja tunnetuimpia symboleja.

Kirkon rakennutti Keisari Vilhelm II 1890-luvulla isoisänsä Vilhelm I:n muistoksi, jonka mukaan kirkko on myös nimetty. Kirkko vaurioitui pahoin toisen maailmansodan ilmapommituksessa 1943, ja uudelleenrakentamisen aikana sodan jälkeen sen rauniot suunniteltiin purettavaksi kokonaan. Kirkon pahoin vaurioitunut päätorni päätettiin kuitenkin jättää ennalleen sodan tuhojen muistomerkiksi, ja se onkin kirkon merkittävin tunnusmerkki. Päätornin viereen rakennettiin 1961 uusi kahdeksankulmainen kirkko, jonka seinät on tehty lasiruuduista ja joka on myös näkemisen arvoinen.

Berliner Dom - Berliinin tuomiokirkko

Vaikkei Berliini olekaan erityisen tunnettu kirkoistaan, on sieltä silti Gedächtniskirchen lisäksi muutama muukin vaikuttava kirkko. Esimerkiksi Spreeinsel-saarella sijaitseva Berliinin (evankelinen) tuomiokirkko eli Berliner Dom [kartalla] on tällainen. Saarta kutsutaan myös Museumsinseliksi eli museosaareksi useiden museoidensa vuoksi, mutta sinne mahtuu myös muuta, kuten tämä mahtava kirkko. Nykyinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1905, ja se oli yksi Euroopan viimeisistä todella massiivisista kirkonrakennushankkeista. Vanha kirkko purettiin vuonna 1894 Keisari Vilhelm II:n määräyksestä. Paikalle haluttiin jotain paljon mahtipontisempaa ja Berliinin arvoon sopivampaa. Myös tämä rakennus tuhoutui osittain toisen maailmansodan aikana, mutta se säästyi DDR:n purkutuomiolta toisin kuin esimerkiksi sen vieressä sijainnut kuninkaanlinna, joka myös jäi entisen Itä-Berliinin puolelle kaupungin jaon jälkeen. Restaurointia ei tosin aloitettu vuosiin, mutta se saatiin viimein päätökseen 1993, ja lopputulos on vaikuttava.

St. Marienkirche

St. Marienkirche [kartalla] on Berliinin vanhin yhä uskonnollisessa käytössä oleva kirkko ja Berliinin vanhin kirkkorakennus heti Nikolaikirchen jälkeen. Sen tarkkaa ikää ei tunneta, mutta ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1292. Kirkko sijaitsee Alexanderplatzin lähellä Berliinin televisiotornin kupeessa ja on visiitin arvoinen varsinkin, jos hyvin vanha arkkitehtuuri on kiinnostaa.

Teksti: Anniina Simula
Kuvat: Peter Forsberg
Tarkistettu ja päivitetty: 2015/03

Lukijoiden kommentteja

Valtiopäivätaloon turistit pääsevät vain turvatarkastuksen jälkeen Kupoliin pääsin ryhmässä muiden mukana. Tutustumiskierrokselle itse taloon pääsee jonottamalla rekisteröitymistä varten kojussa lähellä kohdetta. turvatarkastuksen jälkeen itse taloon. Joka ympäröity suoja-aidoin. /Eurooppalainen matkaaja.

Valtiopäivätaloon kannattaa rekisteröityä etukäteen netissä jo ennen matkaa. Tällöin sisälle pääsee vähemmällä jonottamisella, nopeammin. Kupolista on upea näköala yli koko Berliinin. Vaikuttava vierailukohde. /JJ

Pikavisiitille menossa Berliiniin lsyksyllä. Mitä kaikkea kannattaa ainakin yrittää mahduttaa parin päivän kaupunkivierailuun? /Phs

Televisiotornilla kannattaa varautua ruuhkiin. Jonottaminen voi kestää parikin tuntia. On ehkä hyvä olla katsottuna suunnitelma B samalta alueelta. /Neveanna

Valtiopäivätaloon mennessä nettirekisteröityminen on nykyään pakollista, eikä jonottamalla enää pääse. Netissä näki seuraavat vapaat ajat vasta 1,5 kuukauden päästä. Systeemi on siis tiukentunut. Kannattaa huomioida. Meiltä jäi nyt siis käymättä. /Mm

Ruuhkat riipuvat riipuvat varmaakin matkailujankohdasta. Kävimme maaliskuussa ja varasimme ajan (paikan päällä) torstaina saman viikon lauantaiksi ja hyvin pääsimme. Vaikuttava kohde, kuten muutkin historialliset Berliinin kohteet. Suosittelen kaupunkikohteeksi. Metrolla ja valmistautumalla kävelyyn näkee paljon kolmen yön majoituksella!! /Paula

Onko olympiastadion ollut Itä- vai Länsi-Berliinin puolella? /Kävijä

Onko kokemuksia bunkkerimuseoista? /herbert

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti