
Istanbuliin lyhelle lomalle saapuvalle ei ole juurikaan tarjolla mitään päivälippuja tai muita matkustuskortteja, ja kullekin matkalle ostetaan yleensä 1,50 Turkin liiraa maksava poletti (metroon, raitiovaunuun, funikulaariin tai lauttaan) tai sitten virallisissa IETT-busseissa lippu ostetaan vanhanajan tyyliin lipunmyyjältä. Istanbulissa on myös dolmus-minibusseja, joihin voi nousta missä tahansa, joista voi nousta pois mistä tahansa ja joissa lippu ostetaan kuskilta.
Joukkoliikennelaitoksen sivuilta löytyy tietoa Istanbulin joukkoliikenteestä.
Vaikka Istanbul on suuri kaupunki, ei siellä ole jatkuvaa tarvetta matkustaa julkisilla, sillä näitä käytetään lähinnä kaupunginosasta toiseen siirtymiseen ja kätevin tapa siirtyä yhden kaupunginosan sisällä on yleensä käveleminen, mikä värikkäässä, eksoottisessa Istanbulissa onkin paras matkustusmuoto. Kaupungin liikennevälineet, etenkin T1 ja muut Sultanahmetin läpi kulkevat raitiovaunut ovat jatkuvasti tupaten täynnä, ja muutenkin etenkin viikolla istuinpaikat ovat kaikissa liikennevälineissä kortilla.
Hyviä liikennevälineitä, jotka säästävät turhia askelia mäkiä ylös ja alas, ovat Tünel-Karaköy –maanalainen ja Taksim-Kabatas –funikulaari, jotka kummatkin kulkevat jyrkkiä rinteitä pitkin. Nämä maksavat 1,50 liiraa suuntaansa, matka kestää minuutin pari ilman pysähdyksiä ja matkaa tehdään maan alla niin että ketään ei ainakaan huimaa. Toinen hyvä liikenneväline on jalkapeliä vierastavalle on Taksim-Tünel –historiallinen raitiovaunu, joka kulkee parin kolmen kilometrin väliä Beyoglun kaupunginosan Istiklal Caddesi –katua pitkin.
Siirtyminen Taksim-aukiolta Sultanahmetiin onnistuu parhaiten kulkemalla bussilla Aksarayhin ja siirtymällä sieltä raitiovaunulla eteenpäin – usein kuitenkin paras on nousta väenpaljouden takia pois heti Kapali Carsi (Grand Bazaar) –basaarin edessä ja kävellä siitä minne sitten haluaakin mennä. Siirtyminen Beyoglusta tai Sultanahmetista Aasian puolelle onnistuu parhaiten lautalla, ja parhaita laitureita ovat Kabatas, Karaköy ja Eminönü. Lauttamatkat kestävät aina jonkin aikaa (20-40 minuuttia), ja niillä on mahdollista ostaa teetä tai muita virvokkeita ja nauttia Istanbulin merimaisemista kuin kiertoajelulla ikään. Myös vähemmän ruuhkaisaan aikaan raitiovaunu T1 kulkee upeaa reittiä Kabatasista Karaöyhyn ja Sultanahmetiin upeiden maisemien ja suurten nähtävyyksien ohi, joten tätä 75 sentin hintaista kiertoajelua ei voi kuin suositella.
Mikäli Istanbulissa ei halua ollenkaan kävellä vaan haluaa siirtyä paikasta toiseen jatkuvasti julkisilla, on AKBIL-kortti siihen hyvä ratkaisu. Pantti on 6 liiraa, jonka saa takaisin kortin luovuttaessaan. Kortille ladataan rahaa, ja krediittiä käytetään kuhunkin liikennevälineeseen mennessä. Vaikka alennukset ovat suomalaisen näkökulmasta mitättömiä, saattaa tämä olla kätevää useasti liikenevälineeseen noustessa ja yhdellä lipunhinnalla voi tehdä useamman kuin yhden matkan mikäli ne tekee lyhyen ajan sisällä.
Lippuja voi ostaa suurimmilta metro-, rautatie- ja muilta asemilta, sekä monilta pysäkkien vieressä olevilta kioskeilta. Kortin hankkiminen on kannattavaa etenkin silloin jos majapaikka ei sijaitse Taksim-aukion liepeillä, mutta suuri osa kaupunkiin matkustavista pärjää poleteilla, joita tulee käytettyä pari kolme kertaa päivässä.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2010/07