Eräitä tunnetuimpia turkkilaisia ruokia ovat kebabit, ja näitä on Istanbulin kaduilla ja ravintoloissa tarjolla melkoinen valikoima.

Turkkilainen ruoka

Turkkilainen ruoka on erinomaista, ja maahan suuntautuvalla lomamatkalla ruokailu on paitsi mieleenpainuva makukokemus myös usein miellyttävä, melko tavalla kotimaan turkkilaisista ravintoloistakin poikkeava kokemus. Palvelu on erinomaista, sujuu usein ainakin englanniksi mutta harvinaista ei ole että tarjoilija osaa muutaman sanan suomeakin, ja ruokien hinnat ovat alhaisia, sillä turkkilaiset syövät maan kaupungeissa ateriansa pääasiallisesti ulkona.

Kebabit

Eräitä tunnetuimpia turkkilaisia ruokia ovat kebabit, ja näitä on Istanbulin kaduilla ja ravintoloissa tarjolla melkoinen valikoima, joskin tarjottavat annokset poikkeavat usein paljonkin siitä, mitä kotimaan keskivertokebab-paikassa tarjotaan. Döner on suosittua pitaleivän sisällä, ja juomaksi otetaan usein ayran, vedellä laimennettu ja suolalla mausettu jogurtti-juoma, joka on Turkin suosituin ruokajuoma.

Varsinaisista pääruoista erilaiset kebab-annokset tulevat eri puolilta maata, ja ne on nimetty sen kaupungin mukaan, josta ne tulevat. Adana ja Urfa ovat melko tulisia kebabeja, ja ne ovat pitkulaisia, toisenlaisia kuin miksi suomalainen kebabin yleensä mieltää. Suomestakin tuttu Iskender eli Bursa on tuhti suursyömärin annos, jossa on yleensä vain lihaa, leipää ja kermaviilikastiketta.

Kebabit voivat olla joko pikaruokia tai muita edullisesti syötyjä nopeita ruokia kuten Suomessakin, tai sitten hienoissakin paikoissa tarjottavia annoksia kuten Adana ja Urfa, jotka näissä ravintoloissa on nähtävinä vitriinin takana raakana mistä ne sitten valmistetaan – tällaista ateriaa joutuu odottamaan huomattavasti kauemmin kuin vaikkapa Iskenderiä ja Döneriä, jotka kasataan valmiiksi kypsästä lihasta. Kebab käy hyvin miksi päivän ateriaksi tahansa, ja Istanbulissa kebabia tarjoavia ravintoloita ja kojuja löytyy miltei mistä tahansa ja etenkin Taksim-aukion liepeillä monet kojut ovat lähes tauotta toiminnassa.

Pizzan tyyliset lachmacunit

Tyypillisiä turkkilaisia pikaruokia ovat myös pizzan tyyliset lachmacunit, jotka yleensä ovat riisuttuja pizzoja, joiden päällä on vain jauhelihaa, sipulia ja vähän tomaattia, joskin niiden koostumus saattaa vaihdella. Lachmacun on enemmänkin lasten kuin aikuisten mieleen, ja sen kanssa tulee yleensä ilmaiseksi salaattia. Myös pide-leipä on pikaruoka sinänsä, sillä se on yleensä täytetty jauhelihalla ja joskus vihanneksilla. Myös lavas-leipä on monessa paikassa pikaruoka, jolla saa nopeasti ja edullisesti tyydytettyä pikkunälän.

Keitot

Myös keittoja voidaan Turkissa pitää pikaruokina, sillä suuressa osassa Istanbulin ruokapaikoista on 1-3 erilaista keittolajia valmiina pitkin päivää. Linsseistä valmistetut keitot, kuten esimeriksi mercimek corba ovat hyviä, niissä on pohjana käytetty lihalientä ja leipää niiden kanssa saa syödä niin paljon kuin jaksaa; tämä on turkkilaisten työmiesten perinteinen aamiainen, ja monessa Turkin kolkassa se on myös normaali illallinen. Suuri osa keitoista on lihattomia, mutta joskus vastaan tulee kalakeittoa (balik corba) tai läskikeittoa.

Ravintolat, joiden nimessä on "Corbasi" ovat hyviä paikkoja maistella laadukkaita keittoja. Keitot maksavat yleensä 1-2 euroa Istanbulin normaaleissa keitto- tai muissa ravintoloissa, ja jos keiton hinta on tätä korkeampi, on kysymyksessä turistirysä, jonka hintalaatu-suhde ei luultavasti ole paras mahdollinen.

Kalaruoat

Varsinaiset ravintolat myyvät Istanbulissa usein myös kalaruokia, joskin nämä ovat nykyään kalliimpia kuin joskus menneinä vuosina. Monet kalat ovat hivenen eksoottisia suomalaiseen makuun, ja kalasta valmistetut ateriat ovat yleensä maukkaita. Kalliita kalaruokia tarjoavia ravintoloita on etenkin Galata-sillalla runsaasti, joten hintojen vertailu on suositeltavaa eikä Istanbulissa kannata juuri koskaan maksaa kala-ateriasta yli 15 euroa.

Muut ruoat

Muut tunnetutut turkkilaiset ruoat kuten köfte eli lihapullat ovat taatusti suomalaiseen makuun, ja monet ns. Lokanta-ravintoloissa tarjottavat lounaat ovat hyviä aikoja maistella erityypillisiä turkkilaisia ruokia. Ruoat ovat valmiina vitriinin takana, ja niiden saamiseen tilaamisesta menee pari minuuttia. Ateriat muodostuvat usein riisistä, pääruoasta ja salaatista, ja suosittuja ruokia vitriinin takana ovat erilaiset liharuoat kuten lihapullat perunaviipaleiden kanssa, kanasta valmistetut muhennokset ja muut kana-ateriat, ja näissä paikoissa on myös usein keittoja tarjolla ainakin paria eri laatua.

Ateriat ovat parhaimmillaan noin klo 11-15.00 välisenä aikana, ja tämän jälkeen niitä ei enää kannata syödä. Poikkeuksen muodostavat etenkin Beyoglun lukuisat Lokanta-ravintolat, joissa valmiita ruokia tehdään lisää pitkin päivää ja joissa niiden tuoreudesta on illalla helppo tehdä omakohtaisia havaintoja eri vaihtoehtoja tutkaillessa.

Turkin keittiössä ei ole varsinaisesti mitään pihvejä ja monia muita länsimaisen lomaruokailun kulmakiviä, mutta maan ruokakulttuuri on monipuolinen ja Istanbulissa siihen on mahdollista tutustua perinpohjaisesti.

Jälkiruoat

Varsinaisten aterioiden lisäksi kannattaa myös pitää mielessä se, että jälkiruoat ja erilaiset makeiset kuuluvat olennaisena osana maan ruokakulttuuria ja näitä kannattaa kaupungissa ollessa maistella. Baklava on tietenkin suosittua, ja sitä on saatavana mitä erilaisimpina versioina. Suosittuja ovat myös erilaiset vanukkaat, joista Sütlac-riisivanukas on hyvin suomalaiseen makuun sopivaa. Myös erilaiset leivokset, kakut ja ottomaanien aikaiset jälkiruoat kuuluvat paitsi ravintoloiden myös kahviloiden ja teehuoneiden valikoimiin. Jälkiruokien kanssa ei yleensä sinänsä Turkissa ole tapana juoda muuta kuin vettä jos sitäkään, mutta ulkomaalaisiin tottuneessa, länsimaistuneessa Istanbulissa on kahviloita, joista saa turkkilaisia jälkiruokia, ja myös monet teehuoneet myyvät makeisia.

Tee ja kahvi

Teetä turkkilaiset juovat yksistään ilman mitään teeleipiä, ja teetä juodaan pitkin päivää ja yleensä aina aterian päätteeksi. Turkkilainen tee tarjotaan pienistä tulppaanin muotoisista lasikupeista, eikä perinteisestä turkkilaisesta teestä kannata maksaa enempää kuin 0,50-1 euroa, sillä muuten on kysymys vain turistien yliveloittamisesta. Teehuoneita on aina moskeijoiden lähettyvillä, merenrannoilla etenkin Kabatasissa, Beyoglussa Istiklal Caddesin varrella ja sivukaduilla ja basaarien ja muiden markkinapaikkojen liepeillä, etenkin Sultanahmetissa Grand Bazaarin ja Misir Carsisi –maustebasaarin sisällä ja lähettyvillä.

Kahviloita kaupungissa on vähän, mutta Istiklal Caddesin varrella on muutama eurooppalaistyylinen kahvila, kuten myös kahvilan tyyppisiä paikkoja, joista saa turkkilaista kahvia – miltei kaikilla teehuoneilla ja kahvipaikoilla on Beyoglussa suuret terassit, jotka ovat sisätiloja suositumpia suuren osan vuodesta ja joilla paikalliset istuvat pitkin päivää ja iltaa teetä juoden, vesipiippua poltellen ja backgammonia pelaillen.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2010/07