Kevät herättää monissa kaipuun matkustamiseen.
Tässä tekstissä tarkastelemme vaihtoehtoja kevätmatkakohteille ja tarjoamme ideoita lomalle, joka on sekä lämmin että kohtuuhintainen.
Lue, minne keväällä kannattaa matkustaa
Pohjois-Italiassa, Lombardian alueella sijaitseva Milano on Italian vaurain ja tuotteliain kaupunki, jonka varsinaisen kaupungin alueella asuu 1,4 miljoonaa asukasta mutta jonka ympäristössä Suur-Milanon alueella asuu 8,5 miljoonaa ihmistä.
Milano on ollut merkittävä kaupunki kautta historiansa, ja yksi sen ensimmäisiä suuria maailmanhistoriallisesti merkittäviä tapahtumia oli Milanon edikti vuonna 313. Tällöin kristinuskosta tuli niin läntisen kuin itäisenkin Rooman valtakunnan uskonnollinen suuntaus, ja tämä tapahtui muutama vuosikymmen sen jälkeen kun Milanosta oli tullut Rooman valtakunnan länsiosien pääkaupunki. Keskiajalla Milano oli merkittävä kaupunki monessa eri mielessä, ja tästä ovat hyvänä todisteena lukuisat Leonardo da Vincin ja Michelangelon työt, joita kaupungissa voi edelleenkin nähdä.
Seuraavina vuosisatoina Milano oli monen vieraan vallan hallitsema, ja erilaisia mullistuksia riitti 1800- ja 1900-luvuilla aina 1950-luvulle asti. Tällöin Milano nousi talousihmeen seurauksena Euroopan vauraimpien ja tunnetuimpien kaupunkien joukkoon, ja menestys sai jatkoa 1960-luvulla, jolloin Milanosta tuli maailman muodin keskus. 1980-luvulla Milano oli kaikkien huulilla muodikkaana ostospaikkana, ja tämä sama trendi on jatkunut näihin päiviin asti, eikä Milanon muodikkaalle imagolle ole loppua näköpiirissä.
Milanon ydinkeskustan pääaukio on Piazza del Duomo [kartalla] eli Duomon eli tuomiokirkon hallitsema aukio, joka aukiona kuuluu Euroopan mieleenpainuvimpien joukkoon. Aukiolla on ylittämätöntä tyyliä, jonka luovat kaksi kaunista julkisivua, eli tuomiokirkon ja ostoskeskuksen julkisivut. Milanon eri tyylisuuntiin rakennettu tuomiokirkko on erittäin suosittu vierailupaikka, ja valtaosa vierailijoista haluaa ehdottomasti vierailla kirkon katolla. Tuomiokirkon vieressä on 1800-luvun puolivälistä lähtien ollut Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskus, jonka joiltain terasseilta on aitiopaikkanäkymät aukiolle, ja sinne on hyvä mennä paitsi katselemaan tyypillisiä milanolaisia ostoksia myös syömään tai drinkille.
Ostoskeskusta vastapäätä, kaukana aukion toisella puolella, on muutama merkittävä museo ja galleria, joista Museo del Novecento on suosittu vierailupaikka. Museossa voi katsella taidetta, valokuvia ja muotoilua, ja se on varsin hyvin auki, joskin maanantaisin se avautuu vasta iltapäiväksi. Museon anti muodostuu sen nimen mukaisesti 1900-luvusta, joka monin tavoin oli Milanon kulta-aikaa, ja siellä on melkoisesti erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia konserteista luentoihin. Vieressä sijaitsee tuomiokirkon museo, jossa vierailu sisältyy kaikkien tuomiokirkon lippujen hintaan mutta jonne ei ainakaan arkipäivisin ole yhtä pitkiä jonoja kuin kirkkoon. Tuomiokirkkomuseo on rakennuksessa nimeltään Palazzo Reale eli kuninkaallinen palatsi, jossa on erilaisia taidenäyttelyitä. Museon näyttelyt ovat usein toisistaan täysin poikkeavia mutta korkeatasoisia, liput maksavat 12 euroa ja museo on avoinna samoin ajoin kuin Museo Novecentokin.
Aukiolla on mukava hyvällä säällä viettää aikaa, se on suosittu oleskelupaikka ja nykyisin se on kaikenlaisten krääsäkauppiaiden suosiossa eikä siellä välttämättä viihdykään niin kauan kuin saapuessa kuvitteli. Aukiolta voi lähteä moneen eri suuntaan tutustumaan ydinkeskustan muihin osiin, ja yksi hyvä reitti on ostoskeskuksen läpi kulkeva reitti, joka vie yhdelle Milanon kuuluisimmista taloista, eli oopperatalolle nimeltään La Scala. Se on jo pitkään ollut yksi Italian kolmesta suuresta oopperatalosta, ja nykyisin se on suosittu paikka kuunnella oopperaa ja klassisen musiikin konsertteja. Sen edustalla olevalla Piazza della Scalalla käy jatkuva kuhina, eikä se ole mikään miellyttävä oleskelupaikka. Ohi kulkeva Via Manzoni vie oikeaan käännyttäessä kohti Quadrilatero d'Oroa eli Milanon muodikkainta aluetta, joka nykyään tunnetaan myös Quadrilatero della Moda -nimisenä. Itse aukiolla kuitenkin on muitakin merkittäviä vierailupaikkoja, joista Gallerie d’Italia kuuluu Milanon taidemuseoiden kärkikastiin. Se on monipuolinen paikka tutustua lähinnä 1800- ja 1900-lukujen taiteeseen, mutta siellä on kaikenlaista nähtävillä ja perinteinen, esittävä taide on siellä hyvin esillä. Aukiolla on muitakin upeita rakennuksia, kuten 1600-luvulta peräisin oleva Palazzo Marino, mutta sillä ei ole kovin mukava oleskella, sillä liikenne on melkoista ja aukiolla on rauhaton tunnelma.
Piazza del Duomon ympäristöä voi kierrellä pitkäänkin, mutta pääosin se on melko vilkasta aluetta, jolla on paljon ihmisiä ja liikennettä. Yksi katu, joka johtaa kätevästi muunlaiselle tienoolle, on ostoskeskuksen edustalta ohi Duomon kulkeva Corso Vittorio Emanuele II. Tämän kävelykadun varrella on melkoinen valikoima erilaisia liikkeitä ja kauppakeskuksia, ja se johtaa San Babila -aukiolle. Monet sivukadut ja myös aukion lähikadut ovat erinomaisia, muodikkaita ostoskatuja, ja San Babilan aukiolta, jolla on oma metroasemansa, pääsee suoraan Via Monte Napoleonelle, joka on Milanon muotimaailman keskus.
Valtava määrä erilaisia kauppoja, joista monet myyvät vaatteita, on Corso Europa -valtakadun varrella. Tältä kadulta pääsee bussilla Linaten lentoasemalle, ja jos sitä kävelee San Babilan aukiolta takaisin kohti tuomiokirkkoa, saapuu pian Piazza Fontanalle [kartalla], aukiolle jolla vuonna 1969 oli kuuluisa, vuonna 2016 Suomessa nähdyn elokuvan tutuksi tekemä pommi-isku. Nämä tuomiokirkkoa ympäröivät kadut ja aukiot ovat viime vuosina olleet suurten remonttien ja muutostöiden kohteena, mutta loppuvuodesta 2016 työt lähestyivät loppuaan ja mahdollisesti jo vuoden 2017 aikana aukion ympäristöä on viime vuosia helpompi ja miellyttävämpi tutkia kuin remontin aikana.
Piazza del Duomolta lähtee monia eri katuja kohti ydinkeskustan muita osia ja myös muita kaupunginosia. Monet kadut ovat erinomaisia ostoskatuja, ja jos mielii nähdä paljon liikkeitä, on Via Torino hyvä tutustumiskohde. Se on nuorisomuodin luvattua aluetta, se on hyvin vilkas etenkin perjantai-iltaisin ja lähes koko viikonlopun ajan ja se johtaa Corso di Porta Ticinese -kadulle, joka sekin on hyvä ostoskatu ja joka puolestaan jatkuu aina Naviglin kanavalle asti.
Toinen varsin vilkas ja kaupoiltaan ainakin kohtalaisen hyvä katu on Via Mazzini, jolla on paljon kauppoja ja ravintoloita ja joka jatkuu Corso Italia -nimisenä. Se on yksi Milanon pisimpiä katuja, ja sen varrella on melkoinen määrä kaikenlaista. Kaikkien näiden katujen varsilla on myös kirkkoja ja kauniita vanhoja rakennuksia, mutta varsinaisia nähtävyyksiä niiden ympäristössä on vähän.
Jos Piazza del Duomolta mielii katsomaan lisää nähtävyyksiä, kannattaa lähteä Via Duomoa pitkin kohti Parco Sempionea. Tämä kävelykatu on ainakin ravintoloiltaan ja kahviloiltaan turistivoittoinen, se on hyvin vilkas katu ja se on osin kävelykatu. Sen varrella on jonkin verran ostospaikkoja, ja sen varrella on myös Cairoli-metroasema, jonne on helppo tulla metrolla mistäpäin kaupunkia tahansa. Alueella liikkuu myös melkoinen määrä eri raitiovaunulinjoja, joilla on käytössään myös vanhoja raitiovaunuja, ja niillä voi saapua tänne tai lähteä täältä muualle niin että ympäröivät katunäkymät tulevat tutuiksi.
Via Dante johtaa Piazza Castello -aukiolle [kartalla], jolla on suihkulähde ja jolla nykyisin on epämääräistä ja vähän levotonta tunnelmaa. Siltä onkin hyvä siirtyä nopeasti Filarete-portin kautta Castello Sforzesco -linnakkeelle eli Sforza-suvun 1400-luvulla rakennuttamalle suurelle linnamaiselle palatsikompleksille. Sen kolmella sisäpihalla on mukavaa ja valaisevaa ainakin Milanon historian kannalta kävellä vähän aikaa, ja linnakkeen sisätiloissa on useita museoita, joista monet ovat korkeatasoisia ja joihin kaikkiin voi tutustua edullisella yhteislipulla.
Linnakkeen alueella käyvät kaikki Milanossa olevat turistit, mutta läheskään kaikki eivät älyä tutustua sen takana olevaan puistoalueeseen, nimeltään Parco Sempione. Se on monipuolinen puistoalue, jolla on mukava oleskella lähes ympäri vuoden ja jossa on monipuolinen valikoima vierailupaikkoja. Sieltä löytyy monipuolinen La Triennale di Milano, jonka suojissa on vaikka mitä, ja sen vieressä on Mussolinin rakennuttama torni, joka antaa parhaat näkymät keskustan näihin osiin. Hyvää tunnelmaa löytyy puiston pääaukiolta [kartalla], joka on nimeltään Piazza Sempione ja jonka riemukaari on tv:stä tuttu.
Triennaalista katsoen puiston toisella laidalla on Arena Civica, uusklassista suuntausta edustava stadion, joka vetää maksimissaan noin 30 000 katsojaa. Se on paikka, jonne maailman ensimmäinen naispuolinen laskuvarjohyppääjä laskeutui vuonna 1824 ja jossa nykyisin on jalkapalloa ja muuta urheilua ja sekä konsertteja että muita tilaisuuksia.
Parco Sempionea ympäröi osin Foro Buonaparte, joka muistaa kaupunkia aikoinaan hallinnutta Napoleonia, ja eniten nähtävää ja parhaat reitit muualle ovat sen vieressä olevan Largo Greppin [kartalla] kautta. Aukiolla on oma metroasema, nimeltään Lanza, ja sen vieressä on parikin teatteria, ja tästä on lyhyt ja miellyttävä kävelymatka muihin kaupunginosiin, joista Brera on merkittävin.
Puistoalueen toisella puolella, Cadorna-rautatieaseman tuntumassa, jonne pääsee metrolla samannimiselle pysäkille, on yksi kaupungin parhaita nähtävyyksillä pakattuja alueita. Eniten nähtävää keskitetysti on Corso Magentan [kartalla] varrella, ja sen varrella eniten vierailijoita puoleensa vetää kirkko nimeltään Santa Maria delle Grazie, jossa voi vartin ajan katsella Leonardo da Vincin maalausta Viimeinen ehtoollinen. Saman kadun varrella on myös arkkitehtuurimuseo [kartalla], jota vastapäätä sijaitsevassa Palazzo Littassa on usein konsertteja ja muita tapahtumia.
Lisää nähtävää Parco Sempionen tällä puolella on Piazza Sant’Ambrogion [kartalla] tuntumassa. Tänne on hyvä saapua mistäpäin Milanoa tahansa metrolla Sant’Ambrogion asemalle, ja aukion vieressä on muutama merkittävä nähtävyys. Niihin kuuluvat Sant’Ambrogion kirkko, sen vieressä oleva Pusterla di Sant'Ambrogio [kartalla], joka on 1930-luvulla valmistunut jäljitelmä antiikin ajan portista, ja myös Mussolinin aikakaudella 1930-luvulla rakennettu Tempio della Vittoria. Koko aukio kirkon kaikilla puolilla on eläväinen ja nuorekas paikka viettää aikaa, sillä viereinen yliopisto on suuri. Yksi suunta mennä on Via San Vittore [kartalla], jonka varrella on kaunis Castello Cova. Tämän myöhäisgoottilaista suuntausta edustavan ja vuonna 1915 valmistuneen palatsin jälkeen vastaan tulee Museo Nazionale della Scienza e della Tecnologia Leonardo da Vinci, joka on entisessä luostarissa sijaitseva, Leonardo da Vincin keksintöjä havainnollisesti esittelevä tiedemuseo. Museo on suuri, ja se on useassa eri korttelissa Sant’Ambrogion metroaseman ympäristössä, ja sisään sinne pääsekin aivan metroaseman vierestä, osoitteesta Via Olona 6 [kartalla].
Jos Lanza-aukiolta lähtee kävelemään ensin pitkin Via Tivolia ja sitten sitä jatkavaa Via Pontacciota, tulee muutaman korttelin jälkeen vastaan Via Breran kulmaus. Katu, joka kulkee etelään kohti Scalan oopperataloa, on yksi Milanon viehättävimpiä. Sen varrella on melkoinen määrä liikkeitä, baareja, kahviloita ja ravintoloita, kuten usein myös kojuja, joissa myydään kaikenlaista antiikista elintarvikkeisiin ja koruihin. Kadulla on sen varrella olevan taidemuseon ja sen yhteydessä olevan taideakatemian takia luovaa ilmapiiriä, jota on helppo tunnustella alkuillasta.
Myös sivukadut ovat hyviä ostoksille ja ravintolalle, ja hyvä on kulkea Via Breraa myös toiseen suuntaan eli pohjoiseen, jolloin Via Solferionoa ja sitä jatkavaa Via Statutoa kävelevä saapuu pian monen hyvän kaupan ja ravintolan ohi Largo la Foppalle [kartalla], joka on yksi kaupungin parhaita illanviettoalueita. Tänne on nopeinta kulkea Moscova-asemalle metrolle, ja tämä koko korttelisto, nimeltään Moscova, on Breraakin tyylikkäämpi ja tyyriimpi kaupunginosa, joka on kaikkein muodikkaimpien milanolaisten lempialueita asua, ruokailla tai viettää iltaa. Alue on hyvä yksilöllisille putiikeille ja ravintoloille, joista valtaosa ei ole turisteille tuttuja.
Jos Via Breraa jatkaa etelään ohi taidemuseon ja kääntyy seuraavassa isommassa kadunkulmauksessa vasempaan Via Monte di Pietà -kadulle, lähtee tästä kohti Quadrilatero d’Oroa eli Kultaista neliötä, joka on Via Monte Napoleonen ympäristössä ja joka nykyisin tunnetaan myös Quadrilatero della Moda -nimisenä. Helpointa tänne on saapua Montenapoleone-asemalle metrolla, ja tänne voi tulla hyvin myös Scalan suunnalta vanhanaikaisilla raitiovaunuilla, jotka kulkevat alueen pääkatua, Via Manzonia pitkin. Se on kaupungin tyylikkäin ostoskatu, se on aika vilkas mutta sen tarjontaan kannattaa tutustua ja sitä pitkin voi kävellä kohti Piazza Cavouria ja Giardini Pubblicia.
Alueen kuuluisin katu "Monte Napo" oli Napoleonin hallinnon aikana tunnettu valtion lainakonttorin päämaja, ja vasta 1950-luvun sodanjälkeisen buumin aikana siitä muodostui muodin keskus. Pitkään katu oli vain paikallisten shoppailupaikka, mutta 1980-luvun talousbuumin ja valmisvaatteiden siivittämänä koko alue nousi kansainväliseen tietoisuuteen ja Monte Napo on siitä lähtien ollut kaikkien muotitietoisten huulilla.
Monte Napolta löytyvät kaikkien merkittävien muotitalojen myymälät, ja nykyisin sellaiset suuret muotinimet kuin Giorgio Armani tarjoavat paitsi muotia myös kahvia, ruokia ja taloustavaroitakin. Yksi erikoisuus shoppailukaduilla on myös Gianfranco Ferren myymälän yhteydessä oleva kylpylä, ja yksi vetonaula on myös uudehko tulokas Tom Ford, jonka kolmikerroksinen myymälä on muodostunut varsin suosituksi. Alueella on myös muita kuin suuria merkkejä, ja Art Rosa on hyvä liike alusvaatteille, Aprica vuodenaikojen mukaan vaihtuville lastenrattaille ja ulkoilu- ja urheiluasuja löytyy Aspesista.
Quadrilatero d’Oro on muotitietoisille Euroopan ykkösshoppailupaikka, mutta sen vilinässä viihtyvät muutkin, ihmisiä katselemassa tai kahvilla yhdessä sen tyylikkäistä kahviloista. Alueella on myös muutama museo, joista Museo Poldi Pezzoli [kartalla] on hyvä paikka lähteä katselemaan eurooppalaisen maalaustaiteen parhaita saavutuksia. Toinen museo, joka on nimeltään Museo Bagatti Valsecchi [kartalla] sijaitsee Via Monte Napoleonen sivukadulla, Via Gesùlla. Tämä on monipuolinen museo, josta löytyy kaikenlaista vanhanajan kalustusta, taidetta, musiikkisoitinta ja eri materiaaleista kuten nahasta ja metallista valmistettuja esineitä.
Quadrilatero d’Oron lähistöllä sijaitseva Giardini Pubblici Indro Montanelli [kartalla], joka yleisesti tunnetaan vain Giardini Pubblicina, on paikallisten suosikkipaikka lähteä viikonloppuisin tekemään kaikenlaista. Milanon keskustan miellyttävimmässä ja monipuolisimmassa puistossa on etenkin lapsiperheitä viihdyttämässä kaikenlaisia härveleitä, sieltä saa ruokia ja juomia edullisesti kioskeista ja siellä on valtava määrä penkkejä, joilla on mukava istuskella kesäkauden aikana, maaliskuulta marraskuuhun.
Puiston alueella ja sen vieressä on merkittäviä nähtävyyksiä ja etenkin museoita, joihin voi lähteä kylmää tai sadetta pakoon. Niihin kuuluvat tiedemuseo, planetaario ja kaksi taidemuseota. Puiston vieressä kulkeva Corso Venezia on keskustan valtakatuja, jonka varrella on hyviä kauppoja ja ravintoloita, ja sinne voi saapua hyvin Palestra-metroasemalle, tai sitten puiston toiselle puolelle Porta Venezia -asemalle, joka on planetaarion vieressä. Corso Venezia on yksi keskustan vilkkaimpia katuja, ja se johtaa takaisin ydinkeskustaan, San Babilan aukiolle.
Giardini Pubblici -puiston vieressä olevan Porta Venezia -metroaseman edustalta alkaa valtakatu nimeltään Corso Buenos Aires, ja se on yksi kaupungin monipuolisimpia ja merkittävimpiä katuja. Tämä pitkä valtakatu kulkee puistolta muutaman metroaseman ohi Piazzale Loreto -aukiolle [kartalla], ja tämä aukio tuli maailmankuuluksi 29.4.1945, jolloin Mussolini laitettiin sinne ylösalaisin roikkumaan. Aukio valittiin Mussolinin viimeiseksi näyttämöksi siksi, että se oli aiemmin nimetty uudelleen ja sillä oli teloitettu fasisminvastaisia vastarintaliikkeen miehiä. Aukio on tosin sen jälkeen täysin uudistettu moneen kertaan, eikä edes sitä paikkaa, jossa Mussolini roikkui, voi enää löytää. Korttelit täälläpäin, lähellä Autostradaa, ovat ankeita ja liikenteeltä kovia, mutta Corso Buenos Airesin liikenne on ainakin osin ja sivukaduiltaan melko siedettävää.
Corso Buenos Aires on hyvä katu kaupoiltaan, kahviloiltaan ja muutamalta ravintolaltaan, ja sen ympäristössä on paljon edullisia hotelleja ja muita majapaikkoja. Parasta tunnelmaa on Lima-metroaseman lähistöllä, ja sen vierestä kohti päärautatieasemaa kulkeva Via Vitruvio on yksi alueen eksoottisimpia katuja. Monilla Corso Buenos Airein sivukadulla asuu maahanmuuttajia, joista monet ovat kotoisin Aasiasta ja Afrikasta, ja näiden katujen varsilla on kaikenlaista intialaisista halvoista ruokaloista afrikkalaisiin elintarvikeliikkeisiin. Pääkatu Corso Buenos Airesin ja päärautatieaseman välimaastossa on Via Settembrini [kartalla], joka sivukatuineen on Milanon edullisimpien majapaikkojen hallitsemaa aluetta.
Corso Buenos Airesilta pääsee suorinta tietä Milanon päärautatieasemalle (Milano Centrale) Via Vitruviota pitkin, ja se vie ohi monen kaupan ja ravintolan asema-aukiolle, jonka nimi on Piazza Duca d'Aosta [kartalla]. Valtaosa Bergamon ja Malpensan lentoasemilta tulevista busseista saapuu tänne ja lähtee täältä, ja täältä tietenkin pääsee rautateitse suoraan lähes mihin tahansa Italian kaupunkiin. Aseman edustalla on lähes aina vilkasta, sillä on mielenosoituksia ja sen alueella oleskelee lähinnä muista maanosista peräisin olevia ihmisiä. Vaikka aukiolla on omanlaistansa tunnelmaa, jota antaa lisää Mussolinin aikainen, valtava rautatieasema, on tämä kaukana miellyttävästä paikasta ja harva turisti jää tänne oleskelemaan. Aseman yhteydessä on ylihintainen kauppakeskus, asema on aina käsittämättömän vilkas ja sitä kannattaa ehdottomasti kaikin tavoin vältellä ruuhka-aikoina, joita ovat etenkin aamupäivät, alkuilta, perjantai-ilta, koko lauantai ja sunnuntai varhaisesta iltapäivästä myöhäiseen iltaan.
Rautatieaseman ohi kulkevat kadut ovat vilkkaasti liikennöityjä, ja niiden varsilla on pilvenpiirtäjiä, joista Pirelli-torni on kuuluisin. Jos rautatieaseman ympäristössä huomaa olevansa nälkäinen, ei suinkaan kannata turvautua aseman ylihintaisiin ruokapaikkoihin tai aivan asema-aukiolla oleviin ravintoloihin, vaan kannattaa kävellä etelään Via Pisania pitkin. Sen varrella on monipuolinen valikoima ravintoloita, joissa on eniten ruokailijoita lounasaikaan viikolla, sillä se on alueen lukuisten toimistotyöläisten suosiossa lounaspaikkana. Katu johtaa Repubblica-aukiolle ja -metroasemalle [kartalla], joka on lähellä Giardini Pubblicia.
Jos Piazza del Duomolta lähtee vilkasta Via Torinoa pitkin kävellen tai ratikalla, saapuu pian Corso di Porta Ticineselle, joka on yksi Milanon mielenkiintoisimpia ostos- ja ravintolakatuja. Kadun varrella on paljon hyviä kauppoja, jotka ovat yleensä huomattavasti yksilöllisempiä kuin Via Torinon mainstream-henkiset kaupat, ja huomionarvoinen nähtävyys täällä on Piazza Vetra -aukio [kartalla], jonka San Lorenzo -nimiset pylväät ovat hyvä paikka levähtää hetkinen. Näiden takana sijaitsevat pizzeriat ovat eräitä kaupungin parhaita, ja kadun varrella on myös runsaasti drinkkipaikkoja, joiden hinnat ovat yleensä huokeampia kuin aivan keskustassa.
Katu jatkuu mielenkiintoisena aina Navigliin asti, jonne tietää saapuneensa kun näkee Piazza XXIV Maggio -aukiolla [kartalla] olevan Darsena-kanavan. Navigliin kannattaa mennä kulkemalla Corso di Porta Ticineseä jatkavan sillan yli, tai sitten saapumalla metrolla Porta Genova -asemalle. Naviglin pääpaikat ovat kanavan rannoilla ja muutamalla sivukadulla, ja eniten täällä on turisteja ja paikallisia kuukauden viimeisen sunnuntain antiikki- ja keräilymarkkinoiden aikaan. Navigliin kannattaa tulla muulloinkin shoppailemaan, kahville tai syömään, ja sen on myös erinomainen paikka yöelämälle ja paras keskustan ulkopuolinen kaupunginosa majapaikalle.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2016/11
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
