Lyhyt mutta kaikin tavoin mahtava Nevajoki kulkee Pietarin läpi, ja yhdessä muiden jokien ja kanavien kanssa se antaa kaupungille täysin oman olemuksensa, joka on täysin erilainen kesällä ja talvella. Jokea on mukava tarkastella useilta eri puistoalueilta, joita sen rannoilla on, ja aikaa kannattaa viettää ainakin Admiraliteetin ympäristössä olevassa Aleksanterin puistossa, jossa ja jonka liepeillä on paljon kaikkein kuuluisimpia nähtävyyksiä.
Muista puistoalueista Mihailovin puisto on helppo katsastaa samalla kun vierailee sen kulttuuria ja kauneutta pursuavassa ympäristössä, ja myös Katarinaan puisto, joka on Nevski Prospektin varrella, on helppo nähdä. Muista puistoalueista kasvitieteellinen puutarha on hyvä vierailukohde, ja kaupungissa ennenkin ollut tai lähes viikon viihtyvä voi hyvin vierailla myös Kesäpuutarhassa ja muissa ytimen ulkopuolella olevissa puistoissa. Puistot ovat Pietarissa hyviä vierailupaikkoja toukokuun alusta lokakuun alkuun.
Nevajoki (lausutaan “njeva”) kulkee läpi Pietarin merkittävien osien, ja kaupungin sijainti Nevajoen suulla, lähellä Suomenlahtea, tekee siitä monin tavoin poikkeavan pohjoisen metropolin. Joen lisäksi sivujoet kuten Moika (eli “Muikka”) ja Fontanka ja monet kanavat kuten Gribojedovin kanava kulkevat läpi Pietarin, ja kaupungissa on mahdollista huhtikuulta marraskuulle kulkea vesiteitä pitkin. Nevan jäätilannetta seurataan keväällä tarkasti, ja veneilykauden alkua juhlitaan yleensä huhtikuun aikana näyttävästi. Nevajoki tarjoaakin yhdessä muiden vesireittien kanssa kenties parhaan reitin tutustua vaivatta kaupunkiin.
Nevajoki alkaa Laatokasta ja laskee Suomenlahteen, ja koska korkeuseroa järven ja meren välillä on vain neljä metriä, on joki rauhallinen ja helposti liikennöitävissä. Neva on yhteydessä moniin muihin jokiin ja järviin, ja Pietarista alkaakin Venäjän suuri vesistöjen verkosto, joka jatkuu Siperiaan asti. Neva itsessään on vain 74 kilometriä pitkä, mutta kuten jokainen sen rannoilla aikaa viettänyt tietää se on hyvin leveä ja suuren vaikutuksen tekevä joki.
Nevan ylittää Pietarin kohdalla 10 siltaa, joista 8 on nostosiltoja. Ne nostetaan veneilykauden aikana yöllä klo 1.35, ja se alkaa yleensä huhtikuussa, joskus harvoin vasta toukokuun puolella, ja päättyy yleensä marraskuussa. Nevasta saa hyvän kuvan vain menemällä vaikka Talvipalatsin vieressä olevalle joenrannalle tai sitten Admiraliteetin taakse, jossa Vaskiratsastajan [kartalla] tienoilla aikoinaan usein tulvikin.
Nykyään tulvat ovat erilaisista toimista johtuen harvinaisia, mutta Nevan rantoja kehitellään edelleen ja entistä kiivaampaan tahtiin. Eniten kaikenlaista uutta on aivan Suomenlahden rannalla, minne on viime vuosina kohonnut yli 400 metriä korkea Lahta-keskus [kartalla], ja sen viereen FC Zenitin uusi kotistadion, Krestovsky-stadion. Niiden välissä kulkevat uudet ihmeelliset sillat, joilla Suomenlahden ja Nevan tuulet puhaltavat uskomattomalla voimalla, ja Gazpromin pääkonttorin eli Lahta-keskuksen (Lakhta Tsentr) ja stadionin välimaastossa on suuri, Pietarin 300-vuotista historiaa vuonna 1701 juhlistava puistoalue, jonka edustalla on pitkä ja leveä hiekkaranta. Rannan vieressä on jo muutaman vuoden ollut Piterland-ostoskeskus, jonka yhteydessä on ihmeellinen Aerotruba AeroDream, jossa voi lennellä ilmassa. Vaikka alue on tuulinen, on se kesällä parhaimmillaan hyvä paikka lähteä käymään, ja ostoskeskus on näkemisen arvoinen. Alue vaikuttaa erikoiselta, rakennusprojektit ovat käsittämättömän suuria, aivan kuten asuintalotkin, ja tänne voi tulla suoraan metrolla kulkemalla asemalle nimeltään “Begovaya”, jolloin näkee myös Savuškina-kadun ja muuta tätä Primorjen-kaupunginosaa (engl. Primorsky District).
Nevaan kuten muihin Pietarin vesiin voi tutustua kesäkauden aikana risteilyn kannelta. Veneitä, jotka tekevät erilaisia kierroksia, on pilvin pimein, ja niille nouseminen on helppoa. Esimerkiksi Pietarin ja Paavalin linnoituksella on paljon laitureita, niitä on Iisakin kirkon takana ja Nevski Prospektin varrella Moikajoen varrella ja niitä on muuallakin. Laivakierroksia ja risteilyjä mainostetaan ahkerasti, ja risteilylle, joka usein kestää pari tuntia, pääsee alkaen noin 400 ruplalla. Risteilyistä ja veneretkistä voi lukea lisää Saint Peterburg.comista.
Iisakinkirkon ja Amiraliteetin takana, Nevajoen rannalla sijaitseva Aleksanterin puisto (engl. Alexander Garden) [kartalla] rakennettiin 1872–74 juhlistamaan sitä, että kaupungin perustajan Pietari Suuren syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Puisto avattiin 1874 Aleksanteri II:n johdolla ja nimettiin hänen mukaansa. Virkaa se tekee Amiraliteetin puistona, ja puiston suosituimmat vierailupaikat ovat Amiraliteetin tornin edustalla olevan suihkulähteen tienoilla.
Sotien ja vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 puisto entisöitiin täysin ja uudestaan toisen maailmansodan jälkeen. Pietarin lähes 900 päivää kestäneen piirityksen aikana 1940-luvulla puiston puihin tai muuhun kasvillisuuteen ei koskettu, vaikka meneillään oli valtava nälänhätä ja jatkuva pula polttopuista. Puisto vaurioitui pahoin piirityksen aikana ilmaiskuista ja pommituksista, mutta se korjattiin nopeasti sodan jälkeen ja se saavutti heti uudelleen kansalaisten suosion.
Puiston Amiraliteetin edustalla oleva suihkulähde reagoi puistossa soitettavaan musiikkiin, ja puistossa on siellä täällä merkkihenkilöiden, kuten kirjailijoiden Gogolin ja Lermontovin muistopatsaat.
Aleksanterin puisto on kesäaikaan keskustan suosituin puisto tulla iltaisin istuskelemaan sadoille penkeille ja nauttimaan lämpimistä kesäilloista. Puisto on avoinna ympäri vuoden ja ympäri vuorokauden, ja kesäisin se pysyy vilkkaana yli puolenyön.
Keskeisin puistoalue, jolle jokainen Pietarissa vieraileva voi nopeasti mennä käymään, on Katariina suuren mukaan nimetty puistikko [kartalla], joka on Nevski Prospektin varrella ja jonka vieressä on muutakin nähtävää. Puistikon tarjoama rauha vetää sinne ihmisiä istuskelemaan ja lepäilemään, ja aukion päänähtävyys on Katariinan muistomerkki. Puistikko on Ostrovski-aukiolla, jolla sijaitsee Venäjän kansalliskirjasto, ja sen toisessa päässä, puiston takana, ovat aukion merkittävimmät osat, joilla sijaitsee Aleksandrinskin teatteri ja muita kauniita rakennuksia, kuten “Dom Basina”.
Katariinan puistikon vieressä on myös toinen samantyylinen puisto, Anitškovin puisto. Sen laidalla oleva Anitškovin palatsi on jo pitkään ollut yksi Pietarin suurimpia kulttuurikeskuksia, ja siellä vierailivat myös jo aikoinaan Puškin ja Dostojevski. Nykyään talossa on konsertteja, ja tämä koko alue on hyvin kultturellia tienoota.
Verikirkon ja Fontankajoen välissä sijaitseva laaja ja ainutlaatuinen Mihailovin puistoalue on nimetty sen vieressä olevan Mihailovin linnan (Mihailovski Dvorets, Mikhailovsky Castle) mukaan, ja tässä palatsissa on jo pitkään ollut Venäläisen taiteen museo, jolla tosin on muitakin rakennuksia. Niihin kuuluu puiston Fontankajoen puolella oleva Mikaelinlinna (Mihailovski Zamok, St. Michael’s Palace), jonka edustalla on Pietari Suuren patsas ja joka myös toimii osana Venäläisen taiteen museota. Linnan rakennutti vainoharhainen Paavali I, joka pelkästi attentaattia ja joka eristäytyi linnaan lyhyen loppukautensa ajaksi – 40 vuorokautta linnaan muuttamisen jälkeen hänet kuristettiin makuuhuoneeseensa salamurhaajan toimesta.
Mihailovin puistoa [kartalla] alettiin rakentaa palatsin valmistuttua vuonna 1825, ja se päätettiin tehdä osin ranskalaisen, osin englantilaisen puistomallin mukaan. Jo puistoa ympäröivät aidat ovat upeat, ja myös niiden ulkopuolella, puiston ympäristössä kannattaa mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa. Mihailovin puiston alueella on paljon patsaita ja kaikenlaista muuta nähtävää, ja tämä on pietarilaisten lempipuistoja keskustassa päiväsaikaan. Puisto on kesälläkin varjoisa ja viileä, ja silloin tämä ympäri vuoden avoinna oleva puisto on erityisen hyvä vierailupaikka. Mihailovin linnassa sijaitsee nykyään erinomainen venäläisen taiteen museo, joka on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi tiistaisin.
Mihailovin puiston vieressä, Moikajoen toisella puolella sijaitseva laaja kenttä on Mars-kenttä [kartalla], ja se yhdistääkin Mihailovskin puiston Kesäpuutarhaan. Vielä 1700-luvun loppupuolella alue oli suota, mutta sitten se muutettiin kentäksi, jolla sotilaat marssivat ja juhlivat. Ensimmäiset juhlallisuudet pidettiin silloin kun Venäjä löi Ruotsin Suuressa Pohjan Sodassa, eli 1720-luvulla täällä oli jo paraateja.
Pitkään sitä käytettiin sekä paraateihin että harjoitteluun, mutta 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla siitä tuli yleisölle avoin puisto. Vallankumouksen aikaan se sai uusia ulottuvuuksia, sillä vallankumouksen uhrit haudattiin Mars-kentälle ja sille ilmaantui suuri vallankumouksen muistomerkki. 1940-luvun alun Leningradin piirityksen aikaan se oli valtava kasvimaa, ja piirityksen päättymistä juhlittiin sillä tykinlaukauksin. Vuonna 1957 sille sytytettiin ikuinen liekki muistamaan kaikkia vallankumouksia ja piirityksiä, joita pietarilaiset olivat kohdanneet, ja nykyään se on laaja mutta monin tavoin tavallinen puistoalue, jossa voi nopeasti käväistä samalla kun kulkee kohti kaunista Kesäpuutarhaa.
Mars-kentän vieressä sijaitseva Kesäpuutarha [kartalla] on Pietarin vanhin puisto, joka valmistui vuonna 1704, vain reilu vuosi sen jälkeen kun kaupunkia oli alettu rakentaa. Puiston kohokohtiin kuuluvat eri puolilta Eurooppaa tuodut veistokset, harvinaiset kukat, suihkulähteet ja alkuperäinen Kesäpalatsi. Tämän hollantilaistyylisen rakennuksen sisäosat on entisöity alkuperäiseen muotoon ja se oli Pietarin ensimmäinen kivestä rakennettu palatsi. Veistokset ovat erityisen huomion arvoisia, sillä niitä on 79 ja ne ovat italialaista alkuperää ja 1600–1700-luvuilta peräisin. Huomionarvoisia ovat myös Pietarin suuren arkkitehdin, Carlo Rossin käsialaa oleva “kahvitalo”, kuten myös “teetalo”, jotka on museoitu. Puistossa on myös terassikahvila, joka on tietenkin vanhassa kasvihuoneessa ja jolla puiston kesäisestä tunnelmasta on helppo nauttia. Nimestään huolimatta Kesäpuutarha on avoinna ympäri vuoden: kesällä klo 10–21, talvella muina päivinä paitsi tiistaisin klo 10–19.30.
Lähellä Smolnaa sijaitseva Taurian puisto [kartalla] (engl. Tauride Garden) palatseineen on ollut pietarilaisten suosikkipuistoja vuonna 1866 tapahtuneesta avaamisestaan lähtien. Piknik, kävely, lasten leikit ja myös kesäkonsertit kuuluvat asiaan, ja tätä puistoa kutsutaan usein myös "lastenpuistoksi".
Puisto perustettiin vuonna 1789 Grigori Potjomkin (eli Potemkinin) maille, ja hänhän oli yksi Katariina Suuren kymmenistä rakastajista. Nimensä puisto sai Krimillä sijaitsevasta muinaisesta Tauriasta, ja puisto edustaa ns. romaanista tyyliä. Puut ja puskat tuotiin Englannista, ja puistoa elävöittävät kaksi lampea, joiden rannalla tunnelma on parhaimmillaan. Puistoalue on tietenkin vuosien varrella kärsinyt sotien pommituksista ja muista tuhoista, mutta se on täysin entisöity ja nykyään sen alueella voi myös syödä ja juoda kahviloissa ja ravintoloissa. Puiston patsaiden joukkoon on viime vuosina tullut myös lisäyksiä, muun muassa Tšaikovskin patsas. Puisto sijaitsee lähellä Tšernyševskajan (Chernyshevskaya) metroasemaa ja on hyvä vierailukohde etenkin niille, jotka haluavat käydä Pietarin toisen suuren arkkitehdin, Rastrellin suunnittelemassa Smolnan katedraalissa ja puistossa [kartalla], jonka yhteydessä olevassa Smolnan instituutissa on entisöity Leninin työhuone ajoilta kun hän johti vallankumousta Smolnasta käsin.
“Pietarinpuolella” eli Petrogradin piirissä sijaitsevan Kasvitieteellisen puutarhan [kartalla] perusti Pietari Suuri vuonna 1714, ja puutarha on siitä lähtien toiminut kasvillisuustutkimuksen ja lääketieteellisen kasvillisuuden keskuksena. Nykyään alueella on 12 000 eri lajiketta, ja siellä on niin Venäjän eri osien kasvillisuutta kuin sen kasvihuoneissa eksoottisempiakin kasveja. Erikoisuuksiin kuuluvat laajat alppikasvillisuuden kokoelmat, samoin kuin kiinalaiset ja japanilaiset kasvit sekä lumme, jonka lehtien läpimitta on pari metriä. Vuoden kohokohta on yhtenä toukokuun yönä, jolloin trooppinen kuningatarkukka kukkii, ja tänä yönä puutarha on avoinna puoleenyöhön. Toisen maailmansodan julmassa, 2 ½ vuotta kestäneessä piirityksessä puutarha koki kovia, ainutlaatuisen palmut ja kaktukset kuolivat, mutta piirityksen nälänhädän aikaankaan puutarhan laajoihin siemenkokoelmiin ei koskettu ja kaikki palautui pian ennalleen. Neuvostovuosina puutarha ei ollut täydessä toiminnassa mutta nykyään siellä tehdään taas tutkimuksia ja puisto on kesäkauden aikana vierailun arvoinen.
Puutarha sijaitsee melko lähellä Petrogradskajan metroasemaa (Petrogradskaya), mutta aivan viereen pääsee bussilla numero 128 (pysäkki: Ulitsa Professora Popova). Puutarhaan on erilaisia pääsymaksuja, mutta sadalla ruplalla pääsee puutarhaan, ja jos mielii kasvihuoneeseen tai muihin, maksaa lippu 300 ruplaa, joskin muunkinlaisia lippuja on. Kesäkausi jatkuu aina lokakuun alkuun asti, ja jos paikalla on juhlat, kuten lokakuun alussa on, maksaa “juhlalippu” 500 ruplaa. Talvikausi kestää toukokuun alkuun asti, ja marraskuun alusta lähtien sekä puisto että rakennukset ovat maanantaisin kiinni ja ympäri vuoden maanantaisin ei pääse kaikkiin kasvihuoneisiin. Kasvitieteellinen puutarha on avoinna päivittäin klo 10–18, mutta sisään ei pääse enää klo 16.30 jälkeen. Verkkosivut ovat vain venäjäksi, mutta kääntämällä ne selaimessa suomeksi niistä saa kaiken tarvittavan tiedon.
Saint Petersburg.com kertoo jotakin kaikista Pietarin puistoista ja puutarhoista
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2018/10
