Sivukartta Ota yhteyttä

Pietarin ympäristön päiväretkikohteita

Pietari on suuri kaupunki, jossa riittää nähtävää vaikka moneksi viikoksi, mutta sieltä on helppo lähteä myös kaupungin ulkopuolelle. Pietarilaiset viettävät kesäkaudella mahdollisimman paljon aikaa keskustan ulkopuolella, joten retki muualle antaa näkökulmaa myös paikalliseen kesänviettoon.

Kaupungin ulkopuolelle pääsee parhaiten kantosiipialuksella, junalla ja bussilla. Hienoimmat päiväretkikohteet, joihin monet haluavat, ovat Petergof ja Tsarskoje Selo, joihin molempiin pääsee parhaiten minibussilla kaupungin laitaosista.

Matkustaminen päiväretkikohteisiin

Retkille kaupungin ulkopuolelle voi mennä omatoimisesti tai voi osallistua järjestetylle retkelle. Etenkin keskikesällä järjestetyt retket, joita tekevät niin matkatoimistot, hotellit kuin muutkin toimijat, voivat olla parempia, sillä opastettujen kierrosten yhteydessä etenkin kesäiltapäivisin Puškiniin tai Petergofiin (suom. Pietarhovi) saapuvat voivat joutua jonottamaan lippuja ja palatseihin sisäänpääsyä.

Omatoimisesti tehty matka on yleensä huomattavasti edullisempi, mutta sen yhteydessä joutuu itse järjestämään matkansa, hankkimaan lippunsa ja hoitamaan itsensä takaisin Pietariin.

Peterhof (Pietarhovi)

30 kilometrin päässä Pietarista sijaitseva Peterhof [kartalla] tunnetaan venäjäksi nimellä “Petergof”, sillä venäjän kielessä ei ole ollenkaan h:ta. Itse asiassa nykyään “Petergof” on kaupunki, joka on Pietarhovin ympäristössä, ja vuosina 1944–1997 se tunnettiin nimellä “Petrodvorets”.

Pietarhovi on Tsarskoje Selon ohella Pietarin hienoin päiväretkikohde. Sen yleisömagneetti on laaja ja täysin ainutlaatuinen palatsien ja suihkulähteiden hallitsema puistoalue, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja Pietari Suuri rakennutti tänne koko joukon upeita palatseja. Ikävä kyllä palatsit tuhoutuivat melko pahoin sodan aikana, sillä niitä eivät pommittaneet vain saksalaiset vaan myös itse neuvostojoukot yrittäessään häätää Pietaria piirittäviä vihollisia ja estää heitä pitämästä täällä uudenvuodenjuhliaan 1941–42. Kaikki on entisöity kuitenkin entiseen loistoonsa, eikä täällä ollessa välttämättä edes huomaa, että lähes kaikki on rakennettu uudelleen.

Valtaosaan Pietarhovin palatseista ja puistoista on pääsymaksu, mutta niin sanottu ylempi puisto [kartalla], joka on aivan bussipysäkin vieressä, on ilmainen vierailupaikka. Puistossa on suihkulähteitä, lampia, geometrisesti aseteltuja puita ja istutuksia ja upeat näkymät kohti Pietarhovin pääpalatsia. Palatsin molemmilla puolilla on kauniit rakennukset, joista oikealla puolella oleva on palatsin tuomiokirkko, ja se onkin palatsiaukion (Dvortsovaja pl.) [kartalla] laidalla. Tällä aukiolla käy jatkuva kuhina, sillä lipputiskit jonoineen ovat täällä ja aukiolla on myös turisteille suunnattuja kioskeja ja kahviloita.

Suurin vetonaula Pietarhovissa on palatsin takana oleva alue eli alempi puisto (Nizhny Park) [kartalla], jolla kuuluisat suihkulähteet ovat. Siellä ovat kaikki tärkeät asiat, jotka yleensä halutaan nähdä, ja sinne on kannattavaa mennä jo klo 11 ja aivan tavallisena arkipäivänä. Aikaa kannattaa varata todella paljon, jos oikein haluaa kierrellä puutarhassa ja käydä sisätiloissa. Jos aikaa ei halua käyttää tuntia paria pidempään, kannattaa ostaa halvin lippu, mutta jos haluaa viettää alueella puoli päivää, kannattaa ehkä sijoittaa yhteislippuun. Edullisimmilla lipulla näkee paljon ihmeellisiä asioita, kuten kuuluisat suihkulähteet ja oikean labyrintin, eikä ainakaan kesällä kauniilla säällä ole tarvetta yhteislipulle.

Lippuja voi joutua kesäviikonloppuisin jonottamaan, ja jos ei halua olla jonoissa, kannattaa paikalle ampaista viikolla tai ainakin aamupäivällä. Aukioloajat ovat selkeät ja jos haluaa kuten kaikki muutkin näkemään palatsin takana olevat suihkulähteet, voi sen tehdä 900 ruplan hintaan ma–su klo 9–18.45 tai sitten hintaan 600 ruplaa klo 18.45–19.30. Jos haluaa nähdä kaiken mahdollisen ja vierailla museoissa ja muissa sisätiloissa, lukuun ottamatta suurta palatsia, voi ostaa 1100 ruplaa maksavan yhteislipun. Nykyään suihkulähteet ja muut ns. alemmassa puutarhassa (Nizhny Park) olevat paikat ovat parhaiten avoinna päivittäin klo 11–18, joten ennen tätä tai sen jälkeen paikalle ei kannata mennä, sillä silloin kaikki olennainen jää näkemättä.

Jos ei halua jonottaa, liput voi ostaa etukäteen verkkosivujen kautta. Tämä on oikeastaan kannattavaa vain jos ostaa 900 ruplaa maksavan peruslipun, sillä sen viivakoodilla pääsee sisään itse puutarhaan mutta ei sisätiloihin. Jos haluaa 1100 ruplaa maksavan lipun, kannattaa kenties odotella siihen asti, että pääsee Pietarhoviin, sillä sen joutuu lipputiskillä joka tapauksessa vaihtamaan pääsylipuksi.

Myös itse Petergofin kaupungissa on maksutonta nähtävää, ja valtaosa nähtävästä [kartalla] on joko Pietarintieltä näkyvässä Aleksanterin puistossa tai sitten alueella, joka on tien toisella puolella ylemmästä puutarhasta ja suuresta palatsista katsoen. Helpoin on nähdä Pietari-Paavalin kirkko ja sen vieressä olevia nähtävyyksiä, joita on myös lammen ympäristössä ja sen saarilla.

Yksi näkemisen arvoinen asia, joka ei liity kuninkaallisiin, on Raketa-kellotehdas [kartalla], joka myy poikkeuksellisen hienoja rannekelloja ma–pe klo 9–18.

Peterhofissa on ravintoloita eniten vastapäätä ylempää puutarhaa, ja jos haluaa katsoa jotakin ravintolaa etukäteen, voi sen tehdä vaikka TripAdvisorissa.

Pietarhoviin voi mennä Pietarista monin eri tavoin. Edullista ja varsin vaivatonta on kulkea Avtovo-metroasemalta, asemasta katsoen tien toiselta puolelta, minibussilla (marshrutka) 70 ruplan hintaan. Matkan tekee esimerkiksi K-424 mutta muitakin linjoja on. Minibussi kulkee ohi suurten ja korkeiden lähiöiden Suomenlahden rannan tietämiin, ja ensin se ohittaa Aleksanterin puiston, joka on kaukana Pietarhovista. Kyydissä kannattaa pysyä loppuun asti, sillä muutkin jäävät samalla pysäkillä pois. Bussiiin on usein jonoa, ja matka kannattaa maksaa heti bussiin noustessa. Isot ryhmät eivät pääse minibussiin, eikä sellaiseen kannata mennä yli 2–3 hengen porukalla. Muiltakin metroasemilta voi kulkea Pietarhoviin, ja ne voi katsoa Pietarhovin sivuilta. Kun lähtee Pietarhovista minibussilla tai linja-autolla takaisinpäin kohti Avtovoa, kannattaa mennä pysäkille [kartalla], joka on poispäin Pietarin suunnasta, sillä busseihin on etenkin alkuillasta jonoa ja tunkua.

Kesäisin Peterhofiin voi myös mennä kantosiipialuksilla, jotka lähtevät Talvipalatsin takaa Nevan rannalta, mistä myös saa lipun. Tämä on nopein (30 minuuttia) ja kallein kyyti Peterhofiin ja nimenomaan Pietarhovin suuren palatsin taakse, aivan pääkallopaikalle.

Pietarhoviin myydään lippuja joissain paikoissa, kuten Moskovan aseman ympäristössä, joissa myydään muitakin turisteille suunnattuja lippuja, ja myös matkatoimistot, hotellit ja monet muut toimijat myyvät lippuja Pietarhoviin suuntautuville retkille. Ne ovat hintavia mutta helppoja eikä mistään tarvitse huolehtia. Retkelle voi päästä reilulla 2000 ruplalla, ja erilaisia vaihtoehtoja on yleensä useita.

Pietarhoviin voi lähteä myös yksityisille kierroksille, jotka yleensä ovat todella hintavia. Esimerkiksi Hello Russia järjestää retkiä 1–6 hengelle ja useammallekin jos on tarve.

Tsarskoje Selo (Puškin)

Ennen Tsarskoje Selona tunnettu mutta sittemmin Venäjän kansallisrunoilijan Aleksander Puškinin mukaan nimetty kaupunki on helpon junamatkan päässä Pietarista. Nykyään Tsarskoje Selona tunnetaan kaupungin rautatieasema, jolta oli Venäjän ensimmäinen junayhteys Pietariin, ja Tsarskoje Selona tunnetaan myös kaupungin turistimagneetti, upeiden palatsien ja puistojen muodostama alue.

Tsarskoje Selo eli "Tsaarin kylä" sijaitsee 25 kilometrin päässä Pietarista, ja siitä vain 4 kilometrin päässä sijaitsee toinen hyvä vierailupaikka, Pavlovsk (Pauluskoi). Tänne voi tulla Vitebskin asemalta, joka sijaitsee Puškinskaya-metroaseman lähistöllä. Tsarskoje Selo muutti nimensä Puškiniksi vuonna 1937, sillä Venäjän kansallisrunoilija kävi täällä koulua. Täällä ollessa voikin käydä Puškinin entisessä opinahjossa ja hänen kesämökillään, mutta harva vierailija alkaa kierrellä uskomattoman laajaa Puškinin kaupunkia vaan suuntaa suoraan Tsarskoje Seloon.

Itse Puškinissa [kartalla] on melkoisesti nähtävää, mutta paikkojen kiertelyyn kuluu aikaa. Jos täällä haluaa tutustua myös itse kaupunkiin, kannattaa tulla aivan koko päiväksi ja valmistautua kävelemään melkoisesti. Kaupunkia kiertävät erilaiset bussit, ja jos onnistuu käyttämään niitä hyväksi, voi lyhentää matkoja.

Jonkin verran nähtävää on aivan lähellä Tsarskoje Seloa olevan aukion [kartalla] ympäristössä. Aukiota hallitsee kaunis ortodoksikirkko, sen vieressä on Gostiny Dvor eli vanha ostoskeskus ja samoilla tienoilla on myös tori ja muita kauppoja. Kirkon ohi porhaltavat bussit, joilla voi nopeasti siirtyä rautatieasemalta kohti Tsarskoje Seloa, mutta osa niistä kiertelee melkoisesti. Jos nälkä yllättää täällä ollessa, on aukion ympäristössä melkoinen määrä ruokapaikkoja joka lähtöön.

Suurin osa vierailijoita suuntaa suoraan paikkaan, joka nykyään tunnetaan nimellä Tsarskoje Selo. Varsinaisen huomion siellä vie Katariinan puisto [kartalla], jolla hienoimmat ja merkittävimmät rakennukset ja puutarhat sijaitsevat. Sen vieressä oleva Aleksanterin puisto on laaja eikä sitä kannata alkaa täysin käydä läpi, mutta sen osat, jotka ovat suuren palatsin edustalla, kannattaa katsastaa, sillä ne muodostavat geometrisen puistoalueen.

Puistoalueille päästäkseen on kesällä (huhtikuun lopusta lokakuun loppuun) ostettava lippu, joka ei ole kallis (150 ruplaa), ja sen kanssa voi kierrellä mielin määrin. Alue on laaja, ja siellä on hyvä olla kartta mukana ja tietää minne haluaa mennä. Moniin sisätiloihin ja etenkin Katariinan palatsiin on erilliset liput (1000 ruplaa) ja valtavat jonot, jotka voivat kesäviikonloppuisin olla satojen metrien pituisia. Liput ostetaan lippukassoilta, joita on muutama, ja kaikkein paras on mennä sisään Katariinan palatsin pääsisäänkäynnistä [kartalla], joka onkin alueen kaikkein vilkkain paikka. Alue on avoinna vähän eri tavoin eri vuodenaikoina, mutta aina vähintään klo 7–21. Tsarskoje Seloon kannattaa kuitenkin mennä vain silloin kun Katariinan palatsi on avoinna, eli ke–ma eri vuosina eri kellonajoin mutta aina vähintään klo 12–16.45. Jos Tsarskoje Seloon lähtee kesällä, kannattaa sinne mennä viikolla.

Kaikkein suurin nähtävyys on kahden puiston välissä oleva Katariinan palatsi (Jekaterinski Dvorets), jossa Katariina Suuri vietti monta kesää. Palatsin suunnitteli Pietarin suuri arkkitehti, Bartolomeo Rastrelli, ja se valmistui vuonna 1756, mutta palatsin ympäristöön tehtiin monia uudistuksia ja muutoksia eri arkkitehtien toimesta. Palatsin julkisivu, jota monet käyvät porttien takana ihmettelemässä, on 325 metriä pitkä. Katariina Suuren kuollessa vuonna 1796 hovi siirtyi Pavlovskiin, ja myöhemmät tsaarit viettivät mieluummin aikaa Aleksanterin palatsissa, joka on Aleksanterin puistossa ja huomattavasti vaatimattomampi. Kun saksalaiset 1940-luvulla piirittivät Leningradia, viettivät he aikaa Tsarskoje Selossa ja tuhosivat sen täysin, ja sodan jälkeen koko palatsi piti sisustuksia myöten rakentaa uudelleen. Vasta vuonna 2003 koko paikka saatiin jonkinlaiseen kuntoon, ja yhä edelleen joitain osia korjaillaan ja tekemistä tuntuu riittävän vielä vuosikausiksi.

Katariinan puistossa on kaikenlaista nähtävää, ja valtaosa vierailijoista pyörii palatsin takana olevissa puutarhoissa. Niissä on jonkin verran nähtävää, kuten kahden lammen rannalla oleva kylpylä, ja erityisen kaunis on Rastrellin kädenjälkeä oleva ja palatsin kanssa samaan aikaan valmistunut Eremitaasi, joka kannattaa käydä katsomassa ennen alueelta poistumista. Sen lähellä onkin Eremitaasin keittiön muodostama portti [kartalla], jolta pääsee Sadovaja-kadulle ja siitä nopeasti pysäkeille, joilta minibussit kulkevat kohti Pietarin laitimmaisia metroasemia. Eremitaasin keittiön yhteydessä on ravintola ja puhvetti, joissa voi syödä tai juoda jotain, ja muuallakin alueella on ravintoloita ja kahviloita. Joihinkin kahviloihin on jonoja, ja etenkin Katariinan palatsin yhteydessä olevat kahvilat ovat niin suosittuja, että niihin on jonoja.

Puškiniin kannattaa oikeastaan lähteä vain kesällä, ja paras aika vierailla siellä on kesä-elokuu mutta myös touko- ja syyskuu voivat ainakin osittain olla hyviä kuukausia vierailla siellä. Paikan päälle voi matkustaa rautateitse Vitebskin asemalta, mutta Tsarskoje Selon asemalta on puolen tunnin kävelymatka, jonka tosin voi taittaa myös taksilla tai linja-autolla. Kaikkein kätevintä paikalle on saapua minibussilla (marshrutka), joka lähtee metroasemalta, jonka nimi on “Kupchino”. Se on linjan 2 pääteasema, ja linja-autopysäkki on siellä aivan metroaseman edustalla, samalla puolella valtatietä. Matka maksaa 40 ruplaa, ja raha kannattaa ojentaa kuskille heti bussiin noustessa. Osa busseista voi olla niin täynnä, että istumapaikkoja ei ole, mutta busseja menee niin usein, ettei seisomapaikkaan kannata tyytyä. Samat bussit jatkavat myös Pavlovskiin, ja jos menee jommassakummassa paikassa nimenomaan palatsille, kannattaa sanoa paikkakunta ja “Dvorets”.

Tsarskoje Seloon on äärimmäisen helppo lähteä monenmoiselle järjestetylle retkelle mutta sellaiselle tulee hintaa aivan eri tavoin kuin omatoimimatkalle. Esimerkiksi Moskovan rautatieaseman [kartalla] ulkopuolella on kymmeniä myyjiä, jotka mainostavat “ekskursioita” ja jotka myyvät niihin lippuja. Heitä on myös muissa paikoissa, joissa turistit liikkuvat, ja hotellit ja monet muutkin majapaikat, kuten myös matkatoimistot ja muut tahot, järjestävät retkiä Tsarskoje Seloon hekin. Viatorista voi katsella mahdollisuuksia ja hintoja retkille, jotka ovat yksityisiä ja kalliimpia kuin paikallisten lipunmyyjien mainostamat retket, joille voi päästä 2000 ruplalla.

Pavlovskin kaupunki (suom. Pauluskoi)

Puškinista noin 4 kilometrin päässä sijaitsee Pavlovsk [kartalla], jossa voi ainakin teoriassa käydä samana päivänä kuin Puškinissa. Pavlovskissa sijaitsee palatsi, joka valmistui vuonna 1786 Katariina Suuren pojalle Pavelille, mistä paikan nimi juontaa juurensa, ja hänen vaimonsa suunnitteli palatsin sisustukset. Palatsi tuhoutui sodassa, mutta ei pommituksissa vaan heti sodan jälkeen epäonnisessa tulipalossa, mutta sekin rakennettiin pikkutarkasti uudelleen. Katariina Suuren kuoleman jälkeen monet kuninkaalliset viihtyivät Tsarskoje Selon sijaan Pavlovskissa, ja niinpä siellä on paljon kaikenlaista kaunista ja ihmeellistä nähtävää.

Pavloskin pääasiallinen anti on palatsiin tutustumista, eikä sen lisäksi paljon muuta nähtävää ole, mutta tämä upea palatsi vie kyllä monilta useankin tunnin. Palatsi on avoinna toukokuun alusta lokakuun loppuun ma–su klo 10–18, mutta se on suljettu jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Muulloin se on avoinna klo 10–18, muina päivinä paitsi perjantaisin ja jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Liput aikuisilta maksavat 500 ruplaa, ja tarjolla on myös 900 ruplaa maksava perhelippu.

Palatsin ulkopuolella olevat puistoalueet ovat erinomaisia käveleskelypaikkoja kesällä. Pavlovskin puistoon on 150 ruplan pääsymaksu, ja siellä on kaikenlaista nähtävää ruusupaviljongista hienoon kukkatarhaan. Lisäksi lähellä Pavlovskin rautatieasemaa sijaitsee Podvorje-ravintola (Filtrovskoje 16), joka on laitettu perinteiseen venäläiseen hirsimökkiin ja jossa voi syödä kalliisti muiden turistien kanssa tyypillisiä venäläisiä ruokia, jotka tulevat isoina annoksina ja joita säestävät venäläinen musiikki ja tanssi.

Kronstadtin saari

Pietari Suuri rakennutti linnakkeen Pietaria suojelemaan Kronstadtin saarelle [kartalla], joka sijaitsee 30 kilometrin päässä itse kaupungista. Tämä on suhteellisen uusi vierailupaikka, sillä se oli yleisöltä suljettu aina vuoteen 1996 asti. Saari on historiallisesti merkittävä paikka, joka näytteli suurta roolia vallankumouksen ja sitä seuranneen sotakommunismin aikana.

Kronstadtissa kauneinta nähtävää on Pyhälle Nikolaille omistettu laivaston katedraali (Morskoi Nikolskii Sobor) [kartalla], joka valmistui vuonna 1913 ja jonka ulkopuolella on ikuisesti palava tuli Kronstadtin merimiesten muistoksi. Hyvä vierailupaikka täällä on Petrovskin puisto, joka sijaitsee 700 metrin päässä kirkosta lounaaseen. Täällä on jonkin verran sukellusveneitä ja sotalaivoja nähtävänä, mutta niitä ei kannata alkaa turhan innokkaasti kuvailla. Muutama ravintolakin täällä on, ja paljon ravintoloita kuten myös kahviloita ja baareja on Sovetskaja-kadun [kartalla] kulmauksen tienoilla. Toinen katu, jolla on paljon ravintoloita, on Prospekt Lenina [kartalla].

Parhaiten Kronstadtiin pääsee, kun nousee Staraya derevnya -metroasemalta bussiin numero 101 tai minibussiin numero 510, jotka vievät 40 minuutissa saarelle. Kronstadtissa kannattaa jäädä pois kirkon luona, sillä se on lähellä kaikkea tärkeää. Kun lähtee takaisin Pietariin, pitää kirkolta kävellä noin kilometri kaakkoon Dom Byta -rakennuksen eteen (Grazhdanskaja- ja Prospekt Lenina -katujen kulmaus). Pietarista voi matkustaa muillakin busseilla, jotka lähtevät eri metroasemilta, ja myös palata voi eri linjalla, jolloin päätyy eri metroasemalle. Pääasia on, että saa hoidettua itsensä Pietarissa olevalle metroasemalle.

Krondstadtiin voi mennä myös järjestetyille retkille, mutta ne tulevat melkoisesti kalliimmiksi kuin omatoimimatkat. “Ekskursioit a” myyvät yksittäiset ihmiset, joita on erityisen paljon Moskovan-aseman ulkopuolella mutta muuallakin, etenkin tienoilla, joilla turistit pyörivät. Myynnissä on myös paketteja esimerkiksi 2–6 hengelle, jolloin kaikki hoidetaan ja kaikki on mahdollisimman helppoa, mutta tällaisille tulee sitäkin enemmän hintaa.

Repinon kylä

Kesällä pietarilaiset suuntaavat sankoin joukoin Suomenlahden rannalla sijaiseville hiekkarannoille. Täällä, noin 45 kilometrin päässä Pietarista, Sestroretskin (Siestarjoki) ja Zelenogorskin (Terijoki) kaupunkien välissä sijaitsee Repino [kartalla], joka maailmansotien välisen ajan tunnettiin Kuokkalana ja joka reilut parikymmentä vuotta oli osa Suomea. Vuonna 1948 kylä nimettiin uudelleen Repinoksi.

Repino on saanut nimensä kaupungin kuuluisimmasta asukkaasta, taidemaalari Ilja Repinistä, joka osti maata täältä vuonna 1899 ja joka suunnitteli tontille oman talonsa. Nykyään Penates eli Repinin museoitu talo [kartalla] ( avoinna ke–su klo 11–19 paitsi to klo 12–20) ja sen vieressä oleva puisto ovat hyvä vierailupaikka. Liput maksavat 300 ruplaa. Puiston vieressä on myös ranta, ja sillä on useita hotelleja ja hoitoloita, jotka ovat lähinnä kesällä avoinna. Repin maalasi täällä kuuluisimmat taulunsa ja asui täällä aina kuolemaan asti, vuoteen 1930. Talon lähistöllä on ravintoloita, joista Penaty on lähinnä taloa ja josta saa venäläisiä ruokia ja saslikkia klo 10–03.

Repinoon pääsee parhaiten Suomen rautatieaseman ulkopuolelta lähtevällä minibussilla (marshrutka) numero 400, joka vie sinne tunnissa. Kuljettajalle kannattaa mainita, että haluaa jäädä pois Penaty-talolla, jos on menossa katsomaan Repinin kotitaloa ja puutarhaa. Myös Suomen rautatieasemalta pääsee Repinoon nousemalla junaan, jonka suuntana on Roštšino (Raivola), Viipuri, Zelenogorsk (Terijoki) tai Kirillovskoje (Perkjärven asemakylä).

Lisää tietoa Pietarin ympäristön vierailupaikoista:

Visit Russia kertoo järjestetyistä päiväretkistä.

Teksti: Peter Forsberg
2018/10