
Ateena on hyvin tiheään rakennettu kaupunki, jossa luonnolle on jätetty vain vähän tilaa. Luonnonkin pariin kaupungissa kuitenkin halutessaan pääsee, tarjonta ei ehkä ole päätä huimaava, mutta tutustuminen Ateenan vähiinkin luonnonmukaisiin ja -muovaamiin paikkoihin saattaa olla sitäkin antoisampi kokemus.
Esimerkiksi Akropoliin ympäristö on yllättävän vihreää ja rauhallista, varsinkin kun sitä vertaa muun kaupungin yleiseen kaaokseen ja meluun. Alueella on paljon pitkiä polkuja ja niiden varrella penkkejä, joihin voi istahtaa hetkeksi ihailemaan maisemaa. Luonnonkukkien, puiden ja kulkukoirien (joita Ateenassa riittää) lisäksi alueella voi tulla vastaan yksittäisiä pylväitä ja muinaisia kiviä, jotka tekevät päiväkävelystä vieläkin antoisamman.
Lähellä Akropoliin kukkulaa sijaitsee myös Filopappos-kukkula, jonka rinteillä puiden ympäröimänä voi viettää useamman tunninkin. Kukkulalla sijaitsee vuonna 116 kuolleen Ateenalaisen merkkimiehen Filopappoksen massiivinen muistomerkki, mutta suurin syy kukkulalle kapuamiseen on kuitenkin yksi upeimmista näköaloista Akropoliille ja Parthenoniin.
Ateenan korkein kukkula ja kohta on 227 metriä korkea Likavittos, jonka juurella Kolonakin eliittikaupunginosa sijaitsee. Kukkulan huipulle pääsy vaatii hieman jalkatyötä, onneksi matkan varrella voi pysähtyä Kolonakin lukuisissa kahviloissa ja aivan huipulle voit joko kävellä tai mennä Kolonakista lähtevällä maanalaisella köysiradalla. Likavittoksen huipulta on huikaisevat näkymät yli miljoonakaupungin ja sieltä kaupungin tiheä asutus ja suuri, mutta sitä ympäröivien kukkuloiden vuoksi rajattu, koko hahmottuu parhaiten. Huipulta näkee meren ja Piraeuksen sataman laivoja myöten, kirkkaana päivänä näkymät ovat lähisaarille asti. Huipulla on pieni ja kaunis kappeli sekä kahvila, johon voi hetkeksi istahtaa nauttimaan näkymistä. Kukkulalla on myös suuri ulkoilmateatteri, jossa on aina ajoittain tunnettujen artistien ja yhtyeiden konsertteja.
Vaikka Ateenalla on rantaviivaa runsaasti, ei kaupungin välittömässä läheisyydessä silti ole, usein muiden suurkaupunkien tapaan, kunnon rantoja, vaan suuri osa rantaviivasta on mm. satama-aluetta. Tästä huolimatta Ateena on yksi niistä suurkaupungeista, jossa voi yhdistää kaupunkiloman ja rantaloman, sillä suhteellisen läheltä kaupunkia löytyy jo kunnon rantoja ja lähisaarillekin on hyvät yhteydet kaupungista. Vaikkei auringonpalvontaan ja mereen ihan keskustan lähellä pääsisikään, niin esimakua rantaelämästä voi saada lähellä keskustaa sijaitsevan Faliron kaupunginosan rannoilla, joilla ei ehkä voi uida, mutta voi mennä ainakin kävelylle rannalle raikkaan meri-ilman pariin ja katsomaan, kuinka vanhemmat miehet pelaavat backgammon-peliä, tai kreikkalaisittain tavlia, läheisissä kahviloissa.
Jos aurinko paistaa ja ilma on muutenkin suotuisa, niin voi lähteä hieman kauemmas Ateenan itälaidalle Vouliagmenin rannalle. Rannoille on myönnetty useana vuonna EU:n ekologisuuteen liittyviä titteleitä. Aivan (meren) rannan vieressä on paikan erikoisuus, makeavetinen Vouliagmeni-järvi, järven erottaa merestä vain tienkaistale. Matalan järven veden lämpötila pysyy jatkuvasti suhteellisen korkeana, mikä tekee siitä ihanteellisen paikan ympärivuotiseksi kylpyläksi. Muutenkin alueella vallitsee huomattavan leuto ilmasto, joka mahdollistaa lomailun alueella ympäri vuoden.
Parlamenttitalon takana Sintagman aukion läheisyydessä levittäytyy Ateenan kansallispuisto ja kaupungin vihreä keidas, jossa voi hetkeksi hengähtää nähtävyyksien ja museokierroksen välissä. Puiston suunnitteli Kreikan ensimmäinen kuningatar Amalia ja se oli aluksi kuninkaallisten yksityisessä käytössä, mutta nykyisin puistoon on vapaa pääsy. Puistosta löytyy mm. ankkalampi, jonka asukkaat tulevat herkästi kärkkymään makupaloja. Lisäksi alueella on pienimuotoinen eläintarha sekä kasvitieteellinen museo, viihdykettä lapsille tarjoaa lisäksi lasten kirjasto ja leikkikenttä.