Sivukartta Ota yhteyttä

Rakennuksia ja maamerkkejä

Tällä sivulla esitellään Istanbulin merkittävimpiä rakennuksia ja maamerkkejä.

Sininen moskeija (Sultanahmet camii)

Sulttaani Sultan Ahmet rakennutti 1600-luvulla moskeijan alueelle, joka nykyään kantaa hänen nimeään, ja tämän Hagia Sofian naapuriin rakennetun moskeijan oli tarkoitus syrjättää naapurinsa pois maailman merkittävimmän moskeijan paikalta. Harmonisesti rakennettu moskeija on silmiä hivelevän kaunis niin sisältä kuin ulkoakin, ja se onkin suosittu vierailukohde kaupungissa vierailevien keskuudessa.

Pääsymaksua ei ole, mutta nähtävyyden suosion vuoksi sisäänpääsyä saattaa joutua odottelemaan ja myös sisällä joutuu vilkkaina aikoina kiertämään koko yleisömassan tahtiin. Pääovesta on sisäänpääsy vain muslimeille, jotka tulevat paikalle uskonnollisissa tarkoituksissa, ja turistit menevät sisään etelänpuoleisesta ovesta. Moskeijaan ei sinänsä tarvitse mennä sisään asti, vaan sen ulko-osat ja etenkin suuri sisäpiha antavat hyvän kuvan tämän rakennuksen olemuksesta ja historiasta.

Sinistä moskeijaa on myös mukava ihailla muualta Sultanahmet-kaupunginosan alueelta, etenkin sen edessä olevasta puistosta, jossa on mukava istuskella ja nauttia tämän nähtävyyksiä täynnä olevan kaupunginosan ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Lisätietoja Sinisestä moskeijasta Wikipediassa

Topkapin palatsi (Topkapi Sarayi)

Istanbulin ykkösnähtävyys on hämmästyttävä Topkapin palatsi Sultanahmetin kaupunginosassa, jossa sijaitsee muitakin kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä ja jonne pääsee hyvin raitiovaunulla Aksaray-pysäkiltä. Topkapi rakennettiin pian Ottomaanien (tai Osmaanien) valtaantulon jälkeen sulttaani Mehmetin toimesta 1400-luvun lopulla, ja se toimikin maan päämiesten ja heidän hovinsa asuinpaikkana aina 1800-luvulle asti.

Palatsin alue on laaja, ja itse sisäänpääsymaksun lisäksi palatsin alueella jotkut merkittävimmät osat kuten haaremi vaativat myös oman pääsymaksunsa. Neljä sisäpihaa tämän palatsimaisen kompleksin tiloissa pitävät otteessaan useita tunteja, ja haaremin ja muiden jo itsessään suurten osien pintapuoliseenkin tutkimiseen menee tuntitolkulla. Palatsissa on opastettuja kierroksia englanniksi ja turkiksi, ja sinne kannattaa välttää menemästä iltapäivisin etenkin kesäiseen aikaan, jolloin turistiryhmät valtaavat paikan ja tungos on sen mukainen.

Topkapin palatsialueeseen tutustumiseen kannattaa varata ainakin puoli päivää, ja siihen on paras tutustua kiireisimpien matkustusaikojen ulkopuolella, jolloin ainoan riskin muodostavat koululaisryhmät. Saapuminen paikalle heti aamulla Topkapin avautuessa on yleensä järkevin sisäänmenoajankohta mikäli palatsialueeseen haluaa tutustua kunnolla. Lisätietoja Topkapin palatsista Wikipediassa

Hagia Sofia

Justianuksen rakennuttama, alunperin kristillinen kirkko tunnetaan myös nimillä Aya Sofia ja Sancta Sofia, ja se sijaitsee aivan Topkapin palatsin naapurissa, merkittävien nähtävyyksien hallitsemalla Sultanahmet-alueella. Justianus I rakennutti palatsin 500-luvulla tarkoituksenaan palauttaa Rooman valtakunnan suuruudenajat Konstantinopolissa, ja se olikin kristillisen maailman mahtavin kirkko miltei 1000 vuoden ajan, aina vuoteen 1453, jolloin ottomaanit valtasivat kaupungin. Ottomaanien valtauksen yhteydessä kaikki kirkot, jotka luovuttivat taistelematta, säilyivät kristillisinä mutta ne, jotka hankaloittivat ottomaanien valtausoperaatiota ja joista taisteltiin valtaajia vastaan, muunnettiin moskeijoiksi. Näin kävi myös Hagia Sofialle, joka oli merkittävä moskeija aina vuoteen 1935, jolloin Kemal Atatürk muutti sen museoksi.

Nykyään Hagia Sofia on ihailtavaa katseltavaa niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, ja pääsylipun ostavat näkevät mosaiikit, joista hienoimmat ikävä kyllä on suljettu galleriaan, johon on oma erillinen ja melko korkea pääsymaksunsa. Mosaiikkeja toki on tarkasteltavana runsaasti ilman galleriaan menoakin, ja näitä ihmetellessä voi hyvin kulua tunti pari.

Hagia Sofian yhteydessä on myös hamam eli turkkilainen kylpylä, joka rakennettiin vuonna 1556 ja joka on yksi parhaista säilyneistä esimerkeistä merkkihenkilöitä varten rakennetuista historiallisista kylpylöistä. Itse Hagia Sofia puolestaan on yksi parhaita esimerkkejä bysantin rakennustaiteesta, ja tämäkin on sen verran suosittu vierailupaikka, että etenkin kiireimpinä aikoina viikonloppujen iltapäivät ovat hankalia vierailuaikoja. Lisätietoja Hagia Sofiasta Wikipediassa

Suuri basaari (Grand Bazaar, Kapali Carsi)

Istanbulin yliopiston vieressä, Sultanahmet-kaupunginosassa sijaitseva suuri basaari ei ole mikään tavallinen markkinapaikka vaan oma maailmansa, joka suurelta osalta on jakautunut kahteen osaan: turisteille suunnattuun ja paikallisten arkiseen käyttöön tarkoitettuun.

Turistien osat ovat lähinnä sisällä, ja näihin pääsee parhaiten käsiksi kun kulkee Yeniceriller caddesi –katua pitkin ratikalla tai kävellen ja kääntyy Kürculer tai Carsi –porteista sisälle. Nämä osat myyvät matkamuistoja, kuten itämaisia mattoja, vesipiippuja, erilaisia tekstiilituotteita kuten tyynynpäällisiä, pashminaa ja silkkiä, kuten tietenkin myös taidokkaasti valmistettuja lautapelejä, mausteita ja muita elintarvikkeita ja paljon kaikenlaista, krääsästä ainutlaatuisiin tuotteisiin, joita myös äveriäät istanbulilaiset käyvät usein katselemassa ja ostamassa. Turisteillekaan suunnatut osat eivät mitenkään ole mikään rysä vaan kaikki on esillä mitä upeimmalla tavalla ja paikalla on myös runsaasti kahviloita, teehuoneita ja ravintoloita, joissa myös paikalliset käyvät.

Basaarin ulko-osat puolestaan ovat suurelta osalta arkisia kauppakatuja, joilla istanbulilaiset käyvät ostamassa kaikkea vaatteista ruokaan ja käyttötavaroihin, ja täällä on mukava katsella oikeaa paikallista elämänmenoa ja kirjavaa, usein eksoottista tuotevalikoimaa.

Paikalle kannattaa tulla aamulla basaarin avautuessa, sillä turisteja alkaa valua paikalle vähän ennen puoltapäivää ja yhtäkkiä sisätilat ovat tupaten täynnä. Kysymällä neuvoa tai katselemalla tarkasti karttaa basaarin sisäosista voi kulkea ulkopuolelle Galata-sillan puoleiseen Sultanahmetiin, ja näitä katuja pitkin pääsee kohti Eminönüa, josta Galata-silta kulkee Beyoglun kaupunginosaan. Eminönün turistimagneetti on Misar Carsisi eli maustebasaari tai egyptiläinen basaari, jonka sisäosissa on kaupan etenkin mausteita ja muita elintarvikkeita turisteille erittäin kohtuulliseen hintaan, ja ulkopuolella on paikallisten suuressa suosiossa olevat markkinat, joilla on kaupan mm. uskomaton kokoelma eläimiä, iilimadoista apinoihin.

Galata-torni

Genovalaisten rakennuttama Galata-torni sijaitsee mäessä Beyoglun kaupunginosassa, ja kävelemällä tänne joko Istiklal caddesi –kadun tai Galata-sillan kautta pääsee samassa näkemään autenttista istanbulilaista elämänmenoa mäessä olevissa kortteleissa, jotka myös ovat täynnä putiikkeja, ravintoloita ja kaikenlaista mielenkiintoista.

Torni näkyy etenkin Sultanahmetin kaupunginosaan, ja se on erikoinen, kaunis rakennelma, jonka huipulta on upeat näkymät. Tämä vuonna 1348 rakennettu ”Kristuksen torni” oli aikoinaan jo merkittävä monella eri tavalla, sillä esimerkiksi 1600-luvun ensimmäinen mannertenvälinen lentomatka tehtiin täältä, kun paikallinen ”lintumies” lensi tykinkuulalla ratsastaen kaupungin eurooppalaiselta puolelta sen aasialaiselle puolelle.

Nykyään tornissa on myös ravintola, jossa on turisteille hintava iltashow ja etenkin uudenvuoden juhlat ovat täällä kalliit, näyttävät ja suositut. Normaalinakin iltana kokemus on hieno mutta hintava, sillä 60 eurolla saa ruokaa, kaksi drinkkiä, napatanssi-show’n ja oman showmies-viihdyttäjän. Tornin juhlat ovat erityisen hyviä pariskunnille, etenkin merkkipäivien yhteydessä, ja vähintään kymmenen hengen ryhmät saavat ravintolassa alennuksia ja erityispalvelua. Istanbul Life –verkkosivuilta saa lisätietoa illanvietossa tornin ravintolassa ja Galata-tornista lisätietoja sen omilta www-sivuilta

Dolmabahcen palatsi

Tämä 1800-luvun puolessavälissä rakennettu palatsi sijaitsee myös Beyoglun kaupunginosassa, mutta pääkatu Istiklal caddesilta jyrkkää alamäkeen, Bosporinsalmen rannalla, ns. Kabatas-alueella, joka on tunnettu moskeijoistaan ja Aasian puolelle suuntaavista lautoistaan.

Nyky-Turkin näkökulmasta rakennus sai merkittävimmän sinettinsä marraskuun 10. päivän yönä vuonna 1938, jolloin Turkin tasavallan perustaja ja isähahmo, Mustafa Kemal Atatürk kuoli tässä palatsissa; Dolmabahcen palatsin vierailun kohokohta onkin hänen kuolinvuoteensa näkeminen. Ennen tätä kohtalokasta yötä Dolmabahce toimi muutaman vuosikymmenen ajan sulttaanien pääasuntona, ja nykyään palatsissa voi tutustua miesten oleskelutiloihin ja naisille ja lapsille tarkoitettuihin asuntoihin, jotka on täytetty aikakaudesta ja ottomaanien kulttuurista paljon kertovilla huonekaluilla ja koristeilla. Dolmabahcen erikoisuus on eurooppalaisten ja aasialaisten tyylien sekoitelma, ja aikakauden tyylille uskollisena se on ylitsevuotavan koristeellinen ja kaikin puolin hulppea.

Vierailijat pääsevät tutustumaan sisätiloihin parhaiten opastettujen kierrosten yhteydessä, ja nähtävänä on esimerkiksi kokoushuone, jonka kynttiläkruunu painaa yli 4000 kiloa. Myös palatsin puutarha ja etenkin sen vuosina 1809-1894 rakennettu portti on tutkimisen arvoinen. Mikäli haluaa rentoutua, on pihassa myös merenrannalla teehuone, jonka terassilta on mukava katsella Bosporinsalmen laivoja ja näkymiä, jotka avautuvat kohti vastarannan Aasian mannerta. Lisätietoja Dolmabahcen palatsista sen omilla www-sivuilla

Lisätietoja: Tietoa Istanbulin nähtävyyksistä englanniksi | Järjestettyjä kierroksia Istanbulin nähtävyyksille.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2010/07