Eiffel-torni
Pariisin maailmannäyttelyä varten rakennettu Eiffel-torni avattiin yleisölle 1889.

Pariisin ja Ranskan lyhyt historia

Seinen varrella sijaitsevassa Ranskan pääkaupungissa Pariisissa asuu nykyisin noin 2,2 miljoonaa asukasta, Suur-Pariisissa noin 12 miljoonaa, mikä tekee siitä yhden suurimmista kaupunkialueista Euroopassa. Pariisin on maailman vierailluin ja suosituin turistikaupunki, kaupungissa vierailee vuosittain kymmeniä miljoonia ranskalaisia sekä ulkomaisia matkailijoita ihailemassa kaupungin lukuisia maamerkkejä, museoita, taidegallerioita, puistoja, ym. Pariisi on myös tärkeä kaupunki mm. liiketalouden, politiikan, muodin, gastronomian ja kulttuurin saralla. Seuraavassa valotetaan hieman Pariisin historiaa ja kaupungin nykyiseen olemukseen ja suosioon johtaneita tapahtumia.

Ensimmäiset merkit pysyvästä asutuksesta nykyisen Pariisin alueella ovat Île de la Citén saarella. Tuolloin noin 4000 vuotta eaa. aluetta asutti kelttiläinen heimo nimeltään Parisii, joiden mukaan nykyinen kaupunki on nimetty. Keltit joutuivat väistymään roomalaisten Gallian valloituksen ulotuttua myös tälle alueelle vuonna 52 eaa. Roomalaisten aikana kaupunki, jota he kutsuivat nimellä Lutetia, kukoisti ja laajeni Seinen molemmin puolin. Roomalaisten vallan päättyminen sekä kansainvaellukset, jotka toivat alueelle mm. hunnit, frankit ja germaaniheimot, myöhemmin myös viikingit, päättivät kaupungin nousukauden, jatkuvat kaupunkiin kohdistuneet hyökkäykset jättivät jälkeensä vain poltetun ja ryöstetyn kylän. Kaupungin asukkaat pakenivat Île de la Citén saarelle ja linnoittivat sitä parhaansa mukaan. Vuonna 508, kun roomalaiset oli lopullisesti löyty, frankkien kuningas Clovis valitsi Pariisin valtakuntansa ja Merovingi-dynastian pääkaupungiksi. Clovista pidetään Ranskan kuningaskunnan perustajana, mutta Pariisilla ei tuona aikakautena pääkaupunki-statuksesta huolimatta ollut kovin kummoista asemaa valtakunnan muiden kaupunkien joukossa, eikä se kokenut mitään merkittäviä muutoksia. Clovisin aikana myös kristinusko tuli Pariisiin.

Merovingien jälkeen valtakuntaa ja Pariisia hallitsivat karolingit ja kapetingit. Kapetingien hallintokausi 1000-luvun taitteessa aloitti taas Pariisin nousukauden. Keskiajalla kaupunki oli jokivarsisijaintinsa vuoksi tärkeä kaupankäynnin keskus sekä myös sivistyksen keskus, varsinkin rive gauche eli joen vasen puoli, jossa sijaitsi mm. Sorbonnen yliopisto. 1300-luvun alkupuolella Pariisissa oli noin 200 000 asukasta, mutta 1300- ja 1500 -lukujen välillä satavuotinen sota ja musta surma vähensivät rajusti kaupungin asukaslukua. Ranskan veristen uskonsotien aikaan 1500-luvun loppupuolella Pariisi oli katolilaisten tukikohta. Tänä aikana myös monarkkien asema heikentyi ja vuonna 1682 Aurinkokuningas Ludvig XIV muutti hovin pysyvästi Versailles'hin. Vuosisata myöhemmin Pariisi oli taas tapahtumien keskuksena Ranskan suuren vallankumouksen aikaan vuonna 1789, joka alkoi hyökkäyksellä Bastiljin linnaan ja jonka aikana hieman myöhemmin Ludvig XVI sekä hänen vaimonsa Marie Antoinette teloitettiin giljotiinilla Pariisissa nykyisellä Place de la Concordella. Tällä haluttiin lähettää voimakas viesti kaikille Euroopan monarkeille.

Pariisin koki suuria muutoksia teollisen vallankumouksen aikaan 1840-luvulla, kun rautateiden kehitys toi suuren määrän siirtotyöläisiä kaupunkiin. Napoleonilla oli paljon suunnitelmia kaupungin suhteen, mutta vain pieni osa niistä toteutui. Kuitenkin mm. Riemukaari on peräisin Napoleonin hallintokauden ajalta. Napoleon III:n kaudella vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen kaupunki koki muodonmuutoksen, kun Napoleon III rakennutti kaupungin keskeiset osat Georges-Eugène Haussmannin johdolla uusiksi. Mm. Pariisin kapeat, keskiaikaiset kadut muuntuivat Pariisille nykyisin tyypillisiksi leveiksi puistokaduiksi, Opéra Garnier rakennettiin sekä Louvren rakennus viimeisteltiin.

Ranskan Preussin sodassa kokeman tappion jälkeen vuonna 1871 Pariisi oli huomion keskipisteenä, kun sodan rauhanehdot nostattivat kansannousun. Ehtoihin kuului mm. Pariisin miehittäminen, jota vastaan kaupunkilaiset olivat. Syntyi vallankumoushallitus, "Pariisin kommuuni", joka hallitsi Pariisia muutaman kuukauden ajan vuonna 1871, kunnes hallituksen joukot tunkeutuivat kaupunkiin ja kukistivat kommunardit verisin seurauksin. Vuonna 1889 Pariisi oli jo iloisemmissa tunnelmissa saadessaan tulevan symbolinsa, sillä Pariisin maailmannäyttelyä varten rakennettu Eiffel-torni avattiin yleisölle. Pariisissa pidetyt lukuisat maailmannäyttelyt todistivat Pariisin roolista yhtenä maailman tärkeimmistä kaupungeista. Myös Pariisin metroa rakennettiin 1900-luvun taitteessa.

1900-luvulla kaupungissa tapahtui paljon. Ensimmäisessä maailmansodassa kaupunki vaurioitui jonkin verran, mutta voitokkaan Marnen taistelun ansiosta saksalaisten eteneminen pysähtyi hyvin lähelle Pariisia ja kaupunki säästyi tuholta. Yksi 1900-luvun merkittävistä käännekohdista oli vuoden 1919 rauhankonferenssi, joka pidettiin Pariisissa. Konferenssi keräsi yhteen politiikan merkittävät johtohahmot kuukausiksi kaupunkiin neuvottelemaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä rauhansopimuksista. Maailmansotien välisenä aikana Pariisi tuli tunnetuksi yöelämästään ja taiteen ja kulttuurin piireistään ja kaupunkiin virtasi taiteilijoita myös ulkomailta. Toisessa maailmansodassa Pariisi oli saksalaisten miehittämänä vuosien 1940 ja 1944 välisenä aikana, mutta kaupunki ei kokenut suuria tuhoja sodan aikana, sillä Pariisissa ei ollut juurikaan strategisesti tärkeitä kohteita, saksalaiset eivät perääntyessäänkään tuhonneet tärkeitä monumentteja, Hitlerin käskystä huolimatta.

Pariisissa on kuohunut usein, se on monesti ollut koko maata koskettavien tapahtumien keskuspaikka. Näin oli esimerkiksi vuonna 1968 opiskelijamellakoiden aikaan, jolloin suurimmat mielenosoitukset ja väkivaltaisetkin mellakat olivat Pariisissa. Pian myös työläiset alkoivat tukea opiskelijoita lakoin, jotka muuttuivat koko maata koskevaksi suureksi yleislakoksi. Pariisissa on mellakoitu myös jälkeenpäin, yksi suurimmista tapahtumista on vuodelta 2005, jolloin Pariisin esikaupunkialueella puhkesi väkivaltaisia nuorisomellakoita. Tämä on osittain seurausta Pariisissa tapahtuneista muutoksista sotien jälkeen, jolloin kaupunki laajentui ja sen reunamille rakennettiin citéitä, asuinalueita. Nykyisin osa näistä alueista on kuuluu kuuluu Euroopan rikkaimpiin alueisiin, toiset citét taas ovat muuttuneet ghettoiksi, joissa suuri osa Pariisin vähemmistöistä asuvat, ja joissa esiintyy paljon työttömyyttä. Tämä sosiaalisten erojen laajentuminen on aiheuttanut viime vuosikymmeninä paljon levottomuuksia kaupungissa.

Teksti: Anniina Simula
2010/02

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti