Booking.com
Berliinin muuri ja pilvenpiirtäjä
Historiaa ja nykyhetkeä. Pala Berliinin muuria Potsdamer Platz:n pilvenpiirtäjän edessä.

Berliinin lyhyt historia

Berliinin tarina alkaa sen sisarkaupungin Cöllnin perustamisesta vuonna 1237. Spree-joen toisella puolella sijainneesta Berliinistä taas varhaisin merkintä aikakirjoissa on vuodelta 1244. Hieman myöhemmin kaupungit liittoutuivat keskenään puolustaakseen oikeuttaan itsehallintoon ja vuonna 1360 kaupungit liittyivät Hansaliittoon, käyden kauppaa koko Itämeren alueella.

Hohenzollern-suku

1400-luvulla alkoi Berliinissä pitkä Hohenzollern-suvun hallintokausi, aina vuoteen 1918 saakka. Linnakreivi Fredrik (Friedrich I. von Brandenburg) oli suvun ensimmäinen vallanpitäjä, kun hänestä tuli Bradenburgin vaaliruhtinas. Tuolloin myös kaksoiskaupunki Cölln-Berliini joutui luopumaan hansakaupungin statuksestaan, kun Fredrik alisti ne valtaansa, yhdisti kaupungit ja teki niistä hovin residenssikaupungin. Kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) aikana kaupunki tuhoutui pahoin ja sen väkiluku tippui melkein puoleen, 12 000:sta 6000:een, mutta toipui taas nopeasti "Suuren vaaliruhtinaan" Fredrik Vilhelmin hallituskaudella 1640-1688.

Preussin pääkaupunkina

1701 jälleen uusi Fredrik tuli valtaan, tällä kertaa Fredrik I (Friedrich I. in Preußen), kun hänet kruunattiin Preussin kuninkaaksi. Berliinistä tuli Preussin pääkaupunki virallisesti 1709, kun Berliini, Cölln ja kolme muuta kaupunkia yhdistettiin muodostaen nykyisen Berliinin perustan. Berliinin ollessa kaupungeista suurin myös uusi kaupunki sai nimen Berliini. Tällä aikakaudella rakennettiin myös yksi Berliinin kuuluisimmista maamerkeistä, Brandenburgin portti, tulliportiksi kaupungin ympärille. Samasta portista myös Napoleon marssitti joukkonsa sisään kaupunkiin Ranskan joukkojen lyhyen hallintokauden aluksi 1800-luvun alussa. 1800-luvulla kaupunki kasvoi voimakkaasti, väkiluku jopa kymmenkertaistui vuosisadan aikana nopean teollistumisen myötä.

Saksan keisarikunta

Vuonna 1871 Berliinissä alkoi uusi aikakausi, kun siitä tuli Saksan keisarikunnan pääkaupunki aikaisemmin hajanaisten pienempien valtiokokonaisuuksien yhdistyessä yhtenäiseksi kansallisvaltioksi. Aikakauden tärkein vaikuttaja oli Otto von Bismarck, joka onnistui yhdistämään Saksan valtiot menestyksekkäitä sotia aloittamalla, ja josta myöhemmin tehtiin maan ensimmäinen valtakunnankansleri. Aikakauteen mahtuu myös ensimmäinen maailmansota, joka johti Berliinissä suureen nälänhätään. Tätä aikakautta aina toisen maailmansodan päättymiseen asti kutsutaan myös Saksan valtakunnaksi.

Weimarin tasavalta

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä keisari Vilhelm II erosi ja Weimarin tasavalta sai alkunsa. Tämän vuodesta 1919 vuoteen 1933 kestäneen Saksan tasavallan pääkaupunkina toimi myös luonnollisesti Berliini. Tämä aikakausi muistetaan ennätysmäisestä inflaatiosta, jolloin esimerkiksi leipä saattoi maksaa miljoonia markkoja, mutta myös sen jälkeisestä Berliinin loistokaudesta, kultaisesta 20-luvusta. Koska Weimarin tasavalta edelsi kansallissosialistien kautta, se nähdään usein varoittavana esimerkkinä epäonnistuneesta demokratiasta.

Hitler

Vuonna 1933 tilanne muuttui taas, kun Adolf Hitler ja natsit nousivat valtaan lakkauttaen demokratian ja tehden Berliinistä kolmannen valtakunnan pääkaupungin. Tällä diktatuurin aikakaudella kansallissosialistien antisemitistinen politiikka hiljensi tehokkaasti sen vastustajat, mm. kuuluisan kristalliyön jälkeen tuhansia juutalaisia lähetettiin esimerkiksi Berliinin lähellä sijaitsevalle Sachsenhausenin keskitysleirille. 1936 Berliinissä pidettiin kuuluisat natsijohtoiset olympialaiset, joita on myös kutsuttu natsi-Saksan propagandanäytelmäksi. Berliini oli myös toisen maailmansodan aloituspaikka, kun sota Puolaa vastaan julistettiin sieltä. Natsikauden ajasta ei ole Berliinissä enää juurikaan merkkejä, esimerkiksi valtakunnankanslian puutarhan alueella Berliinissä sijainnut Hitlerin bunkkeri, jossa hän toisen maailmasodan lopulla teki yhdessä vaimonsa kanssa itsemurhan, tuhottiin lopullisesti vuonna 1988. Aluetta ei ole haluttu millään tavoin merkitä, jotta siitä ei muodostuisi uusnatsismin pyhäkköä.

Toisen maailmansodan jälkeen

Sodan päätyttyä 1945 Berliini oli pommitusten jälkeen pahoin raunioitunut. Länsivaltojen voitosta alkoi ehkä yksi Berliinin historian dramaattisimmista vaiheista, kun kaupunki, Saksan valtion tavoin, jaettiin voittajavaltojen kesken neljään Neuvostoliiton, Iso-Britannian, Ranskan ja USAn hallinnoimaan miehitysvyöhykkeeseen. Myöhemmin 1949, kun länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta DDR, jaettiin Berliini myös samoin Itä- ja Länsi-Berliiniin. Jako ei toiminut ilman vaikeuksia, varsinkin kun Länsi-Berliini oli eristetty saareke keskellä Itäblokkia. Neuvostoliitto esimerkiksi saartoi Länsi-Berliiniin 1948-1949 poliittisten erimielisyyksien vuoksi, josta kaupunki kuitenkin selviytyi länsivaltojen järjestämän ilmasillan ansiosta. Vuoteen 1961 asti itäberliiniläisiä ja itäsaksalaisia pakeni runsaasti Länsi-Berliinin kautta länteen, sillä vaikka Itä-Saksan rajat olivat tarkoin vartioidut, pääsi Itä- ja Länsi-Berliinin välillä yhä kulkemaan vapaasti. Vuonna 1961 DDR:n rakentaman Berliinin muurin tarkoituksena oli juuri estää tämä virta pois Itä-Saksasta, varsinkin kun lähtijät olivat usein korkeasti koulutetuimpien joukossa ja DDR pelkäsi menettävänsä "älykkönsä". Länsi-Berliinin Itä-Saksasta eristämää muuria kutsuttiin kommunistien keskuudessa "antifasistiseksi suojamuuriksi".

Muurin murtuminen

Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 oli valtava symbolinen tapahtuma ja tapahtui yhdessä rysäyksessä osittain erehdyksen vuoksi, kun sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsen Günter Schabowski antoi hieman harhaanjohtavan lehdistötiedotteen suorassa lähetyksessä. Tiedotteessaan hän kertoi kaikkien matkustusrajoitusten poistamisesta, aivan kuten pitikin, siihen oltiin jo taivuttu. Ainoa väärinymmärrys hänen osaltaan oli rajoitteiden poistamisen voimaantulon ajankohdassa, "huomisaamun" sijaan hän ilmoitti uusien säädösten tulevan voimaan "heti", joka aiheutti valtavan massojen vyöryn muurille. Rajavartijoiden ollessa voimattomia valtaisan ihmismassan edessä heidän oli pakko avata raja ja päästää ihmiset läpi. Itä-Saksan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen vuonna 1990 Berliinistä tuli taas yhtenäisen Saksan pääkaupunki Länsi- ja Itä-Saksan yhdistyessä Saksan liittotasavallaksi. Muutama vuosi myöhemmin amerikkalaiset, brittiläiset, ranskalaiset ja venäläiset joukot poistuivat Berliinistä lopullisesti. Vuonna 1999 Saksan liittopäivät kokoontui jälleen 50 vuoden tauon jälkeen Berliinissä.

Uusi Berliini

Saksojen yhdistymisen jälkeen Berliini sai takaisin menettämänsä Saksan pääkaupungin aseman ja myös liittopäivät siirtyivät lopulta entisen Saksan liittotasavallan pääkaupungista Bonnista Berliiniin. Saksa ei ole kuitenkaan erityisen keskusjohtoinen maa ja osa ministeriöistä ja valtion virastoista ym. sijaitsee yhä Bonnissa. Yhdistymisen jälkeen alkoi Berliinissä todellinen rakennusbuumi. Kaupunkia on kunnostettu ja sinne on rakennettu niin paljon uutta, että sitä kutsuttiin jossain vaiheessa Euroopan suurimmaksi rakennustyömaaksi. Varsinkin muurin katoaminen toi mukanaan valtavan rakentamattoman vyöhykkeen. Entisen Itä-Berliinin puolella voi yhä nähdä merkkejä jaon olemassaolosta esimerkiksi Itäblokille tyypillisistä kerrostalolähiöistä sekä liikennevalojen pienistä vihreistä ja punaisista miehistä. Kunnostuksen alle ovat joutuneet mm. valtiopäivätalo, Brandenburgin portti ja Olympiastadion. Kokonaan muurin tieltä tuhotulle Potsdamer Platzille on kohonnut useita moderneja rakennuksia, valtiopäivätalon viereen on noussut näyttävä kanslerinvirasto ja tuleviin hankkeisiin kuuluu mm. DDR:n aikana maan tasalle räjäytetyn kuninkaanlinnan kopion rakentaminen.

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti