Gdańskin vetonauloja ovat sen merellisyys, kohtuullinen hintataso, mielenkiintoiset nähtävyydet, kauniit kaupunkimaisemat sekä hyvät ruoat.
Lue lisää Gdańskista
Kööpenhamina tuntui yllättävänkin kompaktilta paketilta. Vaikka mielenkiintoista nähtävää riitti vierailumme aikana kauas ydinkeskustan ulkopuolelle, tärkeimmät tärpit olivat niin lähekkäin, että ensikertalainenkin olisi ottanut kaupungin haltuun parissa päivässä ilman turhaa kiirettä.
Kööpenhaminan ydinkeskusta eli Indre By keskittyy päärautatieaseman ja Kastellet-linnakkeen väliselle alueelle, ja sinne ensikertalainen tavallisesti suuntasi vierailunsa. Täällä riitti nähtävyyksiä, ravintoloita, puistoja ja ostoskatuja, eikä katuelämästä ollut pulaa.
Kaupungin pääaukio oli Rådhuspladsen eli Raatihuoneentori, joka sijaitsi Tivolin pohjoispuolella. Aukiolla pidettiin kesäisin markkinoita, ja sen laidalla oli myös H. C. Andersenin muistomerkki.
Tivoli, maailmankuulu huvipuisto, sijaitsi aivan rautatieaseman vastapäätä. Aivan Tivolin vieressä sijaitsivat Ny Carlsberg Glyptotek -taidemuseo ja Tanskan kansallismuseo, joista kummaltakin oli vain lyhyt kävelymatka Slotsholmenille.
Rådhuspladsenilta lähti reilun kilometrin mittainen Strøget-kävelykatu, joka itse asiassa muodostui useista peräkkäisistä kaduista ja jatkui aina Kongens Nytorvin aukiolle asti. Kävelykadun varrelle osuivat Gammeltorv ja sen vieressä sijaitseva Nytorv, joilla molemmilla oli yllin kyllin terasseja, joille saattoi pysähtyä aterialle. Kävelykadun keskivaiheilla sijaitsi Amagertorv-aukio, josta pääsi kätevästi Slotsholmenille.
Slotsholmen on linnasaari ja tunnettu ennen kaikkea Christiansborgin palatsista, jossa Tanskan eduskunta pitää majaansa. Saarella sijaitsivat myös Tanskan kansalliskirjasto ja useita museoita.
Strøgetilta risteili Købmagergade-katu, joka vaikutti Strøgetiä värikkäämmältä ja edullisemmalta. Katu ympäristöineen oli täynnä putiikkeja, ravintoloita ja ruokapaikkoja, ja sen tienoilla sijaitsi myös Kööpenhaminan yliopiston rakennuksia.
Keskustan tunnetuimpia maamerkkejä oli Rundetårn eli Pyöreä torni, jonka 209 metrin pituinen spiraalirampi nousi tasaisesti katutasolta näköalatasanteelle. Nørreportin tuntumassa Israels Pladsin laidalla toimi Torvehallerne, kookas ruokahalli, jossa myyjiä ja kojuja oli useita kymmeniä. Sieltä sai smørrebrødiä, leipää, kahvia ja paikallisia herkkuja, ja istumapaikkojakin oli runsaasti.
Indre By oli erittäin pyöräilyystävällinen. Keskustassa kulki laaja merkitty pyörätieverkosto ja pyörän sai myös vuokrattua helposti käyttöönsä.
Rautatieaseman takana sijaitsi Vesterbro, joka oli jokunen vuosikymmen sitten vielä varsin arveluttava vierailupaikka, mutta josta on sittemmin tullut yksi Kööpenhaminan kiinnostavimmista kaupunginosista. Alueeseen kuului myös Enghave, ja koko Vesterbro oli nopeasti saavutettavissa julkisilla, sillä M3-metron Cityringen-linja palveli aluetta ja Enghave Pladsin asema sijaitsi aivan Vesterbron ytimen tuntumassa.
Vesterbron vilkkaimpiin katuihin kuuluivat Vesterbrogade ja Istedgade, joiden varrella saattoi tehdä ostoksia, syödä ja viettää iltaa. Yksi kaupunginosan keskuksista oli Vesterbros Torv -aukio, jonka ympäristössä riitti kauppoja ja majapaikkoja. Kesäisin se oli mainio paikka paeta keskustan tunnelmaa hetkeksi ja katsella paikallista elämänmenoa.
Vesterbro oli kaupungin parhaita alueita kebab- ja muita pikaruokapaikkoja etsivälle, ja edullisia ravintoloita sekä pubeja riitti. Myös majoituksen hintataso oli maltillinen, sillä Vesterbrossa oli runsaasti edullisia hotelleja ja muita yöpymispaikkoja. Enghave Pladsin aukiolla oli yöelämää ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista erityisesti niille, joiden majapaikka oli Vesterbrossa.
Vesterbron uusin osa oli Kødbyen, entinen teurastamoalue, jonka pääosat sijaitsivat Flæsketorvetin aukion ympärillä. Kødbyenistä oli kehittynyt yksi kaupungin elävimmistä illanviettopaikoista, mutta sieltä löytyi hyviä ravintoloita myös päivisin. Ruokavaihtoehtoja riitti kasvissyöjillekin.
Sønder Boulevard oli reilun kilometrin pituinen vehreä bulevardi, joka kulki Halmtorvetin ja Kødbyenin suunnalta länteen kohti Enghave Pladsia ja Carlsbergin aluetta. Nurmialueineen, leikkipaikkoineen, urheilukenttineen ja kahviloineen se oli paikallisten suosima ajanviettopaikka, jolla kesästä nautittiin täysin siemauksin.
Halmtorvetin laidalla sijaitsi Øksnehallen, suuri entinen tori- ja karjahalli, josta oli muotoutunut kaupunginosan keskeinen näyttely- ja tapahtumatila. Siellä järjestettiin vuoden mittaan muotimessuja, design-markkinoita, kirpputoreja sekä valokuva- ja taidenäyttelyitä. Enghavevejillä puolestaan sijaitsi VEGA, Vesterbron suuri konserttipaikka ja yksi Kööpenhaminan tärkeimmistä elävän musiikin tapahtumapaikoista. Suosituimmat konsertit vetävät tänne tuhansia kävijöitä.
Vesterbro oli myös tunnettu katutaiteen kaupunginosa, ja muraaleja näkyi ympäri aluetta. Esillä oli sekä paikallisten että kiertävien taiteilijoiden kätten jälkeä, ja kaupungissa oli aiheesta enempi kiinnostuneilel suunniteltu valmiiksi reittejä ja karttoja.
Vesterbron luonnollinen jatke on Carlsbergin alue eli Carlsberg Byen, joka oli ennen teollisuusalue, mutta nykyään yksi kaupungin moderneimmista kaupunginosista. Sen tunnetuin maamerkki on ikoninen Elefanttiportti. Alue on nykyään täynnä elämää. Panimorakennuksiin on avattu hotelleja, kuten vaikuttavasti uudelleenrakennettu Hotel Ottilia, joka palkittiin AHEAD Europe Awardseissa, hotellimaailman "Oscar-gaalassa". Lisäksi tänne on avattu ravintoloita, gallerioita ja kattoterasseja. Rauhallisempaa tunnelmaa etsivän kannatti suunnata J.C. Jacobsenin puutarhaan.
Østerbron leveät bulevardit ja puistoalueet tekivät siitä lapsiperheiden suosiman alueen. Alueeseen lukeutuu virallisesti yksi Kööpenhaminan tunnetuimmista nähtävyyksistä, Pieni merenneito, jonka vieressä kulkee Langelinie, pitkä ja tasainen rantapromenadi, jonka varrella oli ostos- ja ruokapaikkoja. Promenadi johtaa satama-alueelle, johon useat risteilyalukset saapuivat ja josta laivat lähtivät Osloon. Pienen merenneidon ja Langelinien tuntumassa kohoaa Kastellet, hyvin säilynyt viisisakarainen linnoitus. Sen muureilla ja puistoissa pystyi kävelemään vapaasti, ja se oli suosittu kävelyreitti aivan patsaan ja promenadin vieressä.
Alueen suurin viheralue on Fælledparken, laaja puisto, josta löytyi muun muassa skeittipuisto, ja kesäisin nurmikoilla vietettiin piknikkejä koko perheen voimin. Puistossa järjestetään suuria yleisötapahtumia, kuten Kööpenhaminan karnevaali sekä eri festivaalien konsertteja ja harrastetapahtumia. Puiston vieressä olivat sisäurheiluhallit ja kaupungin stadion. Itse stadion, Parken, on Tanskan kansallisstadion ja jalkapalloseura F.C. Copenhagenin kotikenttä. Jalkapallofaneille järjestettiin opastettuja kierroksia.
Østerbron keskipiste on Trianglenin aukio, jonka metroasemalta M3-linjalla on nopeat yhteydet muualle kaupunkiin. Katukuvaa elävöittivät trendikkäät ravintolat, kahvilat ja baarit sekä pikkuputiikit. Paikallista suunnittelua myyviä liikkeitä riitti, ja muutakin tavaraa löytyi pienistä kaupoista.
Nørrebro on trendikäs kaupunginosa, joka sopi paremmin nuorille kuin lapsiperheille. Alueella oli paljon nähtävää, ja se oli oikein mainio paikka illanviettoon. Cocktailbaarit, olutravintolat ja yökerhot kuuluivat kaupungin trendikkäimpiin, ja baarien hinnat olivat yleensä maltillisemmat kuin ydinkeskustassa. Myös muodikkaita ravintoloita riitti.
Pääkatu Nørrebrogade on noin kahden kilometrin pituinen ja kulki monen alueen nähtävyyden kautta.
Alueen vetonauloista yksi merkittävimmistä on Assistens-hautausmaa, joka toimi samalla kaupunkipuistona. Kaikille avoin alue houkutteli paikallisia kävelylle ja piknikille, ja siellä järjestettiin ajoittain myös kulttuuritapahtumia. Hautausmaalle oli haudattu mittava joukko tanskalaisia kuuluisuuksia ja ulkomaalaisia merkkihenkilöitä.
Toinen alueen erikoisuuksista oli Superkilen-puisto. Puisto jakautui punaiseen, mustaan ja vihreään vyöhykkeeseen, ja siellä saattoi skeitata, pelata shakkia tai muuten vain seikkailla. Nørrebrossa muutenkin oli enemmän puistoja kuin muissa kaupunginosissa.
Sank Hans Torv -aukion tuntumassa oli kaikenlaista nähtävää. Aukio oli yksi alueen parhaista paikoista lähteä syömään, sillä hyviä ravintoloita ja kahviloita riitti. Lähistöllä oli myös useita edullisempia ruokapaikkoja, ja Tanskan poliisimuseo. Jægersborggade oli lyhyt mutta ruoista kiinnostunelle kiinnostava katu erikoisleipomoineen ja pienyrittäjien putiikkeineen, joista mainittakoon vaikkapa Meyers Bageri osoitteessa Jægersborggade 9. Ravnsborggadelta puolestaan löytyi antiikkiliikkeitä ja olipa siellä katumarkkinatkin. Hyviä putiikkeja riitti kaupunginosassa muutenkin.
Kesäisin Nørrebro täyttyi musiikista Distortion-festivaalin aikana, kun alueen kadut muuttuivat laajoiksi ja pääosin maksuttomiksi musiikki- ja katutapahtumiksi.
Majapaikkaa etsivälle Nørrebrosta löytyy runsain mitoinsekä hotelleja että hostelleja. Sieltä myös pääsee keskustaan verrattain vaivattomasti pyörällä, bussilla tai metrolla. Miinuksena on, että Nørrebro ei ole Kööpenhaminan rauhallisin tai "siistein" majoitusalue. Se on tiivis, elävä ja paikoin rosoinen.
Frederiksberg on hallinnollisesti itsenäinen kunta, käytännössä enklaavi, jota Kööpenhaminan kaupunki ympäröi joka puolelta. Sillä on oma kaupungintalo ja paikallishallinto. Pinta-alaltaan alue ei ole kymmentä neliökilometriäkään, ja se onkin Tanskan tiheimmin asuttu kunta. Sanomattakin selvää, että täällä nähtävyydeltä toiselle kulkemiseen ei juuri vaivaa tarvinnut nähdä.
Frederiksbergiin kulkeminen oli helpottunut huomattavasti metron ansiosta. Metroasemista Forumin vieressä sijaitsi suuri konsertti- ja tapahtumatalo, kun taas Frederiksbergin metroaseman kupeessa oli ostoskeskus. Jos halusi mennä alueen pääpuistolle Frederiksberg Havelle, sinne oli Frederiksbergin asemata lyhyempi matka kuin Forumilta.
Frederiksberg Have oli koko kaupungin parhaita puistoja. Romanttisessa maisemapuutarhassa oli lampia ja kanavia, keinotekoinen vesiputous sekä vuosisatojen takaa peräisin oleva kiinalainen kesäpaviljonki. Puisto sopikin erinomaisesti piknikille ja valokuvaukseen. Alueella sijaitsivat myös palatsi sekä eläintarha, Copenhagen Zoo, joka on yksi Euroopan vanhimmista. Se tunnetaan arkkitehtonisesti merkittävistä eläintaloistaan, varsinkin Norman Fosterin suunnittelemasta elefanttitalosta.
Kaupunginosan pääkatu oli Gammel Kongevej, jonka varrella riitti trendikkäitä ravintoloita sekä kaikenlaisia putiikkeja. Toinen suosittu osoite oli Værnedamsvej lähellä Vesterbrota. Kadulla oli aistittavissa ranskalaista henkeä niin tunnelmassa kuin ruoissakin, ja vaikka paikat olivat viikonloppuisin vähän turhankin suosittuja, ne sopivat niin gourmetruokien ystäville kuin lapsiperheillekin. Frederiksberg Allé -bulevardin varrelle olivat keskittyneet kaupunginosan teatterit ja illanviettopaikat. Sen varrella oli muun muassa Betty Nansen -teatteri sekä lukuisia kahviloita ja ravintoloita, ja katu houkutteli iltakävelijöitä ja kulttuurin ystäviä.
Puiston liepeillä riitti muitakin kiinnostavia paikkoja. Frederiksbergmuseerne-verkostoon kuuluivat esimerkiksi Møstings Hus, Bakkehuset, Cisternerne ja STORM, ja ne sijaitsivat kävelyetäisyydellä puistoista. Museokierroksen pystyi siis yhdistämään luontevasti puistokäynnin yhteyteen.
Jos halusi hetkeksi pois ydinkeskustan palatsien ja vilkkaiden ostoskatujen katveesta, oli suunnaksi otettava Refshaleøen [kartalla], joka on vanha ja karun kaunis telakka-alue aivan sataman tuntumassa. Alue oli kokenut melkoisen muodonmuutoksen ja muuttunut eloisaksi luovaksi keskukseksi, jossa on tilaa hengittää, suuria teollisuushalleja sekä aivan omintakeista satamatunnelmaa. Refshaleøen profiloitui myös suuriin ulkoilmatapahtumiin, kuten Copenhell- ja Distortion-festivaaleihin.
Saaren ehdoton vetonaula oli Reffen, joka on laaja katuruoka-alue aivan veden äärellä. Sen lukuisista ruokakojuista löytyi kaikille mieluista syötävää aina afrikkalaisista mauista grillattuun kalaan. Alue sijaitsee aivan avoimen veden äärellä, ja on hyvä varautua siihen, että merituuli voi täällä olla yllättävän viileä vielä kesän kynnykselläkin.
Ruokailun ohella saarella on tarjolla ensiluokkaista kulttuuria, sillä aivan Reffenin naapurissa sijaitsee Copenhagen Contemporary. Tämä valtaviin teollisuushalleihin rakennettu nykytaiteen keskus erikoistui tilaa vieviin installaatioihin, ja se olikin kokemuksena varsin vaikuttava.
Christianshavn sijaitsee ydinkeskustan ja Amagerin saaren välissä, ja sen ilme on muuttunut melkoisesti siihen nähden, minä monet sen muistavat. Holmenin, Nordatlantens Bryggen ja Refshaleøenin hengessä, vanhat satama- ja telakkarakennukset ovat saaneet uuden elämän museoina ja muina käyntikohteina. Alueelle oli helppo päästä metrolla, ja Christianshavnin pääpaikat löytyivät kävelymatkan päästä metroasemalta.
Mieleenpainuvimmat paikat ovat Christianshavns Kanal -kanavan varrella, ja sen rannoilla riitti kauniita rakennuksia, niitä oli kaikenlaisia, ja niiden välissä keinui kirjava joukko aluksia moneen lähtöön. Samoja näkymiä pääsi ihailemaan myös Nyhavnista lähtevillä risteilyillä, jotka kulkivat Christianshavnin ja Holmenin vesillä.
Kanavan tuntumassa kohosi Vor Frelsers Kirken, jonka erityisen kaunis torni on kaupunginosan tunnetuimpia maamerkkejä. Torniin johti nelisensataa porrasta, joista osa kierteli rakennuksen ulkopuolella. Ylhäältä avautui melkoinen näköala yli kaupungin.
Ja sitten on tietysti Christianian vapaakaupunki, joka perinteisesti on ollut yksi Christianshavnin suosituimmista käyntikohteista. Nykyään Christiania on selvästi erilainen kuin se "vanha" Christiania, jonka moni muistaa huumekaupan, Pusher Streetin ja no-photo-sääntöjen kautta. Suurin muutos on että Pusher Streetin avoin kannabiskauppa on tullut päätökseensä, ja katu revittiin käytännössä kokoaan auki Christianian asukkaiden, viranomaisten ja poliisin yhteistyöllä sen jälkeen, kun huumekauppa oli yhä selvemmin siirtynyt järjestäytyneiden rikollisryhmien käsiin ja alueella oli ollut vakavaa väkivaltaa.
Christianshavnista pohjoiseen sijaitsee Holmen, uudistettu alue, jonka tunnetuin rakennus oli oopperatalo Operaen. Sisätiloihin pääsi tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joilla kuljettiin muun muassa arkkitehtuurin ja kulissialueiden kautta. Holmenin tuntumaan oli asettunut myös ravintola Noma, joka on niittänyt mainetta jopa maailman parhaana ravintolana.
Kaksi merkittävää siltaa yhdisti näitä kaupunginosia. Inderhavnsbroen kulki Nyhavnista Christianshavniin jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden iloksi. Sillan keskiosa aukeni laivojen kulkua varten, mistä se oli saanut lempinimen Kissing Bridge. Näkymät satamaan ja kanaville olivat sillalta erinomaiset. Hieman etelämpänä Christianshavnin kanavan yli kaartui Cirkelbroen, Ólafur Elíassonin suunnittelema näyttävä jalankulku- ja pyöräsilta.
Liikkuminen alueella oli vaivatonta. Metron lisäksi havnebussit eli satamabussit pysähtyivät niin Holmenin ja Operaen alueella kuin Christianshavnissakin. Ne kuuluivat julkiseen liikenteeseen, ja niissä kävi sama lippu kuin busseissa ja metrossa.
Vesistö houkutteli myös aktiivisempia kävijöitä. Kanavia pääsi tutkimaan kajakilla tai SUP-laudalla joko omatoimisesti tai opastetusti.
Amager jakautuu matkailijan näkökulmasta kolmeen osaan, Läntiseen Amageriin, Itäiseen Amageriin ja Dragøriin. Sinne pääsi kätevimmin metrolla, ja alue sopi yhtä lailla shoppailuun, konsertteihin kuin museokäynteihinkin.
Läntiseen Amageriin kuuluvat Ørestad ja Islands Brygge. Ørestadin tapahtumat keskittyivät metroaseman ja Field's-ostoskeskuksen ympäristöön, ja samalla seudulla sijaitsi myös Kööpenhaminan pääkonserttitalo. Islands Brygge -metroaseman lähistöllä oli puolestaan paljon yliopiston rakennuksia, sillä valtaosa yliopistosta on Amagerin puolella. Suosittu pysähdyspaikka oli Islands Bryggen Havnebad, kaupunkilaituri ja uimapaikka keskellä kaupunkia.
Amagerin keskiosassa sijaitsee Amager Fælled, yli 200 hehtaarin suojeltu luontoalue. Polut, avoimet niityt ja lintujen tarkkailupaikat houkuttelivat sinne kaupunkiluonnon ystäviä ja pyöräilijöitä päiväretkille.
Itäisessä Amagerissa sijaitsee Kastrupin lentoasema ja Den Blå Planet, Pohjois-Euroopan suurin merimaailma. Molempiin pääsi vaivattomasti metrolla. Itärannikolla olivat myös Amagerin parhaat rannat, ja näkymä ulottui Juutinrauman salmelle. Tuuli oli rannoilla usein navakka, mutta Amager Strandparkin keinotekoinen saareke teki rantaelämästä viihtyisää. Noin 2,4 kilometriä pitkän saarekkeen erotti mantereesta laguuni, jonka yli kulki kolme siltaa. Perheille riitti uimapaikkojen lisäksi tilaa rantakävelyyn ja virkistäytymiseen.
Itäisen Amagerin arkkitehtonisesti poikkeuksellisin nähtävyys oli Amager Bakke eli CopenHill. Jätteenpolttolaitoksen katolle on rakennettu kaupunkimainen ulkoilualue, jossa oli keinolaskettelurinne, kiipeilyseinä, kävelyreittejä ja yleisölle avoin näköalatasanne.
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
