Gdańskin vetonauloja ovat sen merellisyys, kohtuullinen hintataso, mielenkiintoiset nähtävyydet, kauniit kaupunkimaisemat sekä hyvät ruoat.
Lue lisää Gdańskista
Kun vierailimme Kööpenhaminassa, kaupunki osoittautui erinomaiseksi ostospaikaksi. Kaupat sijaitsivat viihtyisillä alueilla ja valikoimat olivat kattavat. Hintataso oli kyllä korkea, usein Suomeakin kalliimpi, mutta vastapainoksi löytyi kotimaasta poikkeavia tuotteita ja ajoittain hyviä tarjouksia. Näitä on erityisesti heinäkuussa ja joulun jälkeen.
Kauppojen lisäksi kaupungissa oli Pohjoismaiden upeimpia tavarataloja, ja ostoskeskuksia löytyi eri puolilta. Uudistetut kauppahallit toivat oman tunnelmansa. Aukioloaikoja oli vapautettu viime vuosina, ja kaupat olivatkin avoinna aiempaa joustavammin.
Kööpenhaminassa kauppoja oli keskittynyt pääasiassa muutamalle alueelle, joihin pääsi helposti julkisilla kulkuvälineillä.
Strøget oli pitkä kävelykatu, joka oli hyvä paikka mainstream-shoppailijalle, joskin hinnat tuppasivat olemaan korkeita. Kadun valikoima oli lähinnä suurimpien ketjujen tarjontaa.
Jos halusi välttää tungosta, paras aika oli arkipäivän aamu, sillä kävelykatu oli vilkkaimmillaan iltapäivisin ja erityisesti lauantaisin. Pyöräily Strøgetin varsinaisella osuudella ei ollut sallittua, mutta pyöriä pystyi jättämään katutason pyörätelineisiin tien varteen ja jatkamaan jalkaisin.
Strøgetin varrella oli aukioita ja sivukatuja, joilta löytyi kirjakauppoja, vaatteita myyviä putiikkeja ja antiikkiliikkeitä. Amagertorv-aukiolla sijaitsevasta Royal Copenhagen -liikkeestä pystyi ostamaan posliiniesineitä, ja Illums Bolighus -liikkeestä sai taloustarvikkeita ja muuta kotiin sopivaa. Magasin du Nord -tavaratalo sijaitsi Strøgetin varrella Kongens Nytorv -aukion laidalla.
Strøgetin läheisyydessä sijaitsi Strædet, joka muodostui kahdesta kadusta. Tällä miellyttävällä alueella saattoi tehdä ostoksia vähemmän mainstream-henkisistä putiikeista. Seudun kaduista Kompagnistræde ja Læderstræde olivat hyviä paikkoja kellariputiikeille, joista sai käsitöitä ja pikkukoristeita.
Luksusluokan muodin ystäville parhaita katuja tutkia olviat Kronprinsensgade ja Pilestræde. Lähellä näitä katuja kuli Kømagergade, ja latinalaiskortteliston alueella sen varrella oli hyviä ostosmahdollisuuksia. Jos Kømagergadea jatkoi kohti Nørreport-metroasemaa, tuli vastaan lisää ostettavaa.
Nørreportin vieressä sijaitsi Torvehallerne, katettu ruokatori, jossa oli yli 60 ruokakojua ja erikoisliikettä. Tämä oli erinomainen paikka ostaa paikallisia elintarvikkeita, lahjoja ja pientä naposteltavaa itselle kotiin vietäväksi.
Bredgade ja Store Kongensgade olivat korkeatasoisia, kalliita katuja Kongens Nytorvin ja Nyhavnin sataman toisella puolella lähellä Amalienborgin linnaa. Näillä kaduilla vastaan tuli antiikkiliikkeitä, gallerioita ja muotiputiikkeja.
Vesterbro sijaitsi aivan keskustan vieressä, ja sen pääkatu Vesterbrogadella oli koko liuta kauppoja, kuten vaatekauppoja, valintamyymälöitä ja monipuolinen valikoima lähinnä aivan tavallisia kauppoja arjen tarpeisiin. Sama meno jatkui Enghave Plads -aukion tienoilla, ja Istedgadella oli yksityisiä pikkuliikkeitä.
Nørrebro oli värikäs, kansainvälinen ja ympäristöystävällinen alue, ja sielläkin oli mukava shoppailla, erityisesti Elmegade, Ravnsborggade ja Blågårdsgade jäivät mieleen. Täätä sai vaihtoehtoisia ja käsityönä tehtyjä tuotteita, joita ei olisi pääkävelykaduta varmasti löytynyt. Nørrebrossa oli myös hyviä ekologisia kahviloita, ravintoloita ja baareja.
Kööpenhaminan keskustassa oli ihan kivasti valintamyymälöitä. Vesterbrogadella oli reilusti isoja valintamyymälöitä, kuten Føtex numerossa 74 ja Lidl numerossa 25. Samalla kadulla oli myös pikkukioskeja ja ruokakauppoja, kuten 7/11. Päärautatieasemalla oli Tivolin pääporttia vastapäätä MAD-kauppa, joka oli auki ma-su klo 6-22. Se oli tosi kohtuuhintainen mesta, vaikka päärautatieasema oli aiemmin aika tyyris paikka shoppailla sunnuntaisin ja pyhinä.
Nørreport-aseman vieressä sijaitsevissa uusituissa kauppahalleissa oli kojuja niin sisällä kuin ulkonakin. Siellä oli mahtava valikoima pohjoismaisia elintarvikkeita ja tosi hyvä valikoima muualtakin tulevia elintarvikkeita. Kauppahalleissa oli myös huippuvalikoima paikallisia ruokajuttuja. Lisäksi siellä oli ihan loistavat kahvilat, ravintolat ja pikaruokamestoja.
Matkailijallekin halpa vaihtoehto oli Too Good To Go -äppi ylijäämäruoan hakemiseen kaupoista, leipomoista ja ruokapaikoista alehinnalla.
Kortti- ja mobiilimaksut olivat ihan arkipäivää. Lähimaksu kelpasi laajasti kaupoissa ja marketeissa, joten käteistä ei juurikaan tarvinnut kantaa mukana. Suomen tapaan, Tanskassa oli juomapulloille panttisysteemi. Useimmat tölkit ja pullot oli merkitty Pant A/B/C -merkeillä, ne palautettiin kauppojen automaatteihin ja pantin sai heti takaisin.
Luomuruoan ja ekotuotteiden perässä juoksevien ei tarvinnut Kööpenhaminassa sen kummemmin metsästää alan liikkeitä. Kaupungista löytyi sekä omia pakkausvapaita refill-kauppoja että isojen ketjujen täyttöosastoja, eli täällä pystyi ostamaan pähkinöitä ja jyviä tai täyttämään omia purnukoita ilman turhaa kertakäyttömuovia. Erityisesti Torvehallernen kauppahallit lämmittivät luomuostoksilla pyörivän sydäntä. Tanskassa ruoissa näkynyt punainen Ø-merkki oli paikallinen valtion syynäämä luomumerkki.
Kööpenhaminassa pystyi tekemään arvokkaita antiikkiostoksia niin keskustassa kuin sen ulkopuolellakin. Kaupungista löytyi myös käytetyn tavaran liikkeitä ja kirppareita, joilla saattoi tehdä hyviä löytöjä.
Kaupungissa toimi useita hyväntekeväisyys- ja genbrug-verkostoja, kuten Røde Kors Genbrug, Frelsens Hær ja Kirkens Korshær, joilla oli useita myymälöitä eri puolilla kaupunkia. Ne olivat hyviä paikkoja bongailla edullista second hand -muotia, kodintavaroita ja joskus huonekalujakin, ja ostamalla tuki samalla paikallista hyväntekeväisyyttä.
Ulko- ja katukirppikset olivat enimmäkseen sesonkihommia. Suurin osa ulkomarkkinoista ja katukirppareista pyöri keväästä syksyyn, yleensä toukokuusta syyskuuhun. Parhaat löydöt teki usein heti markkinoiden avauduttua, mutta halutessaan pystyi yrittämään tinkimistä myöhemmin päivällä. Paikalliset saapuivat joko heti aamusta hyvän valikoiman perässä tai myöhään, jos mielessä oli hinnoista tinkaaminen.
Kööpenhaminassa oli vaikka kuinka paljon kaikenlaisia vintage- ja second hand -putiikkeja. Latinalaiskorttelisto oli ihan ykkösalue bongailla näitä. Perus vintage-teepaita irtosi noin 100–250 kruunulla, paremmat farkut tai mekot kustansivat usein 200–600 kruunua ja takkilöydöistä sai pulittaa tyypillisesti 300–800 kruunua. Merkkituotteet ja keräilykamat olivat sitten tietysti omissa hinnoissaan. Moni vähän hienompi vintage-putiikki piti valikoimaansa ajan tasalla Instassa ja omissa verkkokaupoissaan. Kaupan some tai nettisivut kannatti tsekata ennen paikan päälle menoa, jos kiikarissa oli joku tietty koko tai harvinaisempi vaate.
Tinkiminen ei oikein kuulunut tapoihin peruskaupoissa. Putiikeissa hinnat olivat yleensä kiveen hakatut, kun taas torikojuilla ja kirppisten yksityismyyjien kanssa alennuksen kysyminen oli ihan peruskauraa.
Kaupungin mielestämme paras kattaus antiikkiliikkeitä löytyi Ravnsborggadelta. Moni Tanskan tarkkaan valittu antiikkikauppias kuului ammattiliittojärjestöihin, joiden jäsenlistojen avulla pystyi bongaamaan asiantuntevat ja luotettavat myyjät. Erikoisliikkeiden aukioloajat saattoivat tosin olla vähän mitä sattuu, esimerkiksi vain tiettyinä viikkoina tai ajanvarauksella. Kaupan omat nettisivut tai sometilit kannatti siis tsekata ennen paikan päälle menoa.
Monilla on toiveena tuoda kotiin Royal Copenhagen -posliinia, ja sen aitouden pystyi näkemään pohjan merkeistä. Kolme aaltoa, kuninkaallinen kruunu, maalarin puumerkki ja vuosikoodit kertoivat paljon, joten astian pohja kannatti syynätä ennen ostopäätöstä.
Aika moni kööpenhaminalainen antiikkiliike hoiti ostoksille kuljetuksen kotiin tai ulkomaille sekä pakkaukset ja vientilaskutukset. Toimitusvaihtoehdoista kannatti kysäistä myyjältä ennen kauppoja.
Kööpenhaminassa oli useita ostoskeskuksia, joista osa sijaitsi kätevästi ihan metroasemien kyljessä. Isoimmissa ostareissa kuten Field'sissä ja Fisketorvetissa oli hyvät perhepalvelut hoitohuoneineen ja leikkipaikkoineen, ja joistain sai jopa lainata vaunuja, mikä teki niistä lapsiperheille tosi käteviä paikkoja. Ostareista löytyi myös leffateattereita ja kuntosaleja.
Field's sijaitsi Amagerissa ihan Ørestadin metroaseman kyljessä. Parkkitilaa löytyi reilusti autolla liikkuville. Fisketorvetin ostarille taas pääsi kätevimmin paikallisjunalla. Fisketorvetissa oli reilusti parkkitilaa ja leveämpiä perheruutuja, ja ostari sijaitsi ihan kävelymatkan päässä rannan uimapaikoista, joten kesällä oli helppo yhdistää shoppailu ja uinti. Frederiksberg Centret puolestaan sijaitsi ihan Frederiksbergin metroaseman vieressä.
Kööpenhaminassa oli myös outlet-myymälöitä, joista pystyi bongaamaan muotia ja muuta tavaraa jatkuvilla alehinnoilla. Ringsted Outlet Villageen pääsi hyppäämällä paikallisjunaan ja hurauttamalla Ringstedin asemalle. RE-juna Kööpenhaminan päärautatieasemalta Ringstedin asemalle kesti reilun puoli tuntia. Ringsted Designer Outletissa oli nelisenkymmentä brändiliikettä, ja hinnoista mainostettiin 30–70 prosentin alennuksia.
Tanskalaisen muotoilun tuotteita kannatti ehdottomasti ostaa. Tunnettuja merkkejä olivat muun muassa Georg Jensen, Stelton, HAY, Normann Copenhagen, Muuto ja Kay Bojesen, ja ne löytyivät keskustan design-liikkeistä ja tavarataloista. Georg Jensenin hopea- ja pientavarat kuten korut ja kynttilänjälat olivat varteenotettavia lahja- ja tuliaisvalintoja. Kay Bojesenin puiset figuurit, varsinkin se kuuluisa Monkey, ovat klassinen tanskalainen matkamuisto. Kaikenlaiset sisustustarvikkeet ja koristeet olivat hyviä ostoksia.
Gourmet-lakritsi Lakrids by Bülow oli suosittu ostos kotiin vietäväksi, ja brändillä oli myymälöitä ja jakelupisteitä pitkin kaupunkia. LEGOn virallinen myymälä Strøgetilla oli kätevä paikka ostaa suositut ja usein myymäläeksklusiiviset setit. Olutharrastajan kannatti poiketa Mikkellerin Bottle Shopissa Torvehallernen kauppahallissa, sillä sieltä sai Mikkellerin tuotteita, paikallisia uutuuksia ja välillä erikoiserien tuotteita.
Viinejä oli tarjolla ruokakaupoissa ihan mielin määrin, ja edullisimmatkin olivat kelpo pöytäviinejä. Halvimpia myytiin jopa litran mehupurkeissa. Portviinin ja sherryn tyylisiä väkeviä viinejä sai halvalla. Oluita oli tarjolla vaikka millä mitalla, ja hinta riippui laadusta. Viskit, kansainväliset vodkat, paikalliset akvaviitit ja muutkin väkevät olivat reilusti halvempia kuin Suomessa. Tanskaan tultiinkin myös Ruotsista ja Norjasta hakemaan urakalla alkoholia.
Kööpenhamina oli Helsinkiin verrattuna aika hintava paikka, ja kerrankin suomalainen saattoi ulkomailla kokea löytäneensä kotimaataan kalliimman maan. Kaikki tyynni oli aika tyyristä kaupungissa.
Joissain keskustan kioskeissa ja asemien kaupoissa oli myöhäiset tai jopa ympärivuorokautiset aukioloajat. Esimerkiksi tietyt asemien 7-Elevenit ilmoittivat pitkistä aukioloista tai ympärivuorokautisesta meiningistä, mutta aukiolot vähän vaihtelivat kaupoittain.
Tanskassa oli kuitenkin aikoja, jolloin suurin osa kaupoista piti ovensa säpissä. Pääsiäisen aikaan kaupat olivat torstaisin kiinni, ja helluntaina suurin osa kaupoista oli kiinni. Myös perustuslain päivänä 5. kesäkuuta suurin osa kaupoista piti ovensa kiinni.
Tanskassa oli käytössä kruunu, jonka arvo oli sidottu euroon. Suunnilleen 7,5 kruunua vastasi yhtä euroa.
Käteisenä käytettiin 50, 100, 200 ja 500 kruunun seteleitä. Legendaarinen tonnin seteli oli väistynyt kierrosta eikä se kelvannut maksuvälineenä.
Maksukortit kävivät Kööpenhaminassa oikein mainiosti. Kahviloissa pystyi maksamaan kortilla, ja kioskeissa kortilla maksoi nikottelematta pikkusummiakin. Jos maksupääte uteli halusiko maksaa euroissa vai paikallisvaluutassa, kannatti valita paikallinen kruunu.
Keskustassa pankkiautomaatteja oli siellä täällä, ja niiden bongaaminen ei tuottanut päänvaivaa. Automaateissa rokotettiin kuitenkin kiinteä nostomaksu ulkomaiselta kortilta, joten reissaajien kannatti suosiolla nyhtää koneesta kerralla isompi tukku rahaa.
Kruunuja kannatti vaihtaa jo kotimaassa. Rautatieasemalla oli myös vaihtopisteitä, joissa euroja pystyi vaihtamaan kruunuiksi.
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
