
Kaupungin parhaisiin paikkoihin nauttia kesäsäästä ja istuskella terasseilla kuului Nyhavnin satama-alue.
Ravintolat, ruoka ja ruokailukulttuuri
Kööpenhaminan reissulla tuli taas todettua, että kaupunki on kulinaristin taivas, mutta lompakolle melkoinen koettelemus.
Jos halusi selvitä päivästä edullisemmin, kannatti suunnata suoraan Torvehallernen kauppahalleille Nørreportin lähelle. Sieltä sai kaikkea tuoreesta pastasta tacoihin, ja fiilis on huomattavan rento. Myös vanha vinkki lounastarjouksista piti yhä paikkansa, eli moni paikka, johon ei illalla olisi ollut mitään asiaa budjetin puolesta, tarjosi päiväsaikaan todella korkeatasoisia aterioita mukiinmenevällä hinnalla.
Keskustassa oli tietysti ne perinteiset turistirysät, mutta heti kun eksyi Strøgetilta hieman sivummalle, alkoi löytyä tunnelmaa. Meidän suosikiksi nousi myös Vesterbron alue, jossa rosoisuus ja trendikkäät viinibaarit kohtasivat.
Parhaat maut löytyivät lopulta sieltä, missä paikallisetkin istuivat, eli korttelikuppiloista, joissa ruokalistat olivat vain tanskaksi ja pöydät niin lähekkäin, että naapurin keskustelut tulivat väkisinkin kuulluksi.
Parhaat seudut ravintolalle
Kööpenhaminassa ei tarvinnut pelätä nälkää, sillä ravintoloita ja pieniä kuppiloita tuntuu olevan joka kulmalla. Hintataso oli tietysti kova, mutta tanskalaisten elämänmenoa seuratessa huomasi nopeasti, ettei ulkona syöminen ollut monellekaan mitään luksusta, vaan ihan tavallinen osa arkea.
Parasta kaupungissa oli se, miten helposti kaikki on saavutettavissa. Meilläkin ilta meni vähän kuin itsestään kun hyppäsimme pyörien selkään ja poljimme korttelista toiseen muiden mukana. Se oli kätevää, koska siinä missä yhdessä kaupungin kolkassa saattoi olla hienostuneita fine dining -paikkoja, seuraavassa kulmassa odottikin jo rento ruokahalli tai koju.
Suosituimpien paikkojen suhteen kannattaa silti olla tarkkana. Jos mielessä olisi ollut jokin tietty somessa hehkutettu ravintola, pöytä olisi ollut syytä varata mahdollisesti jo viikkoja etukäteen.
Tupakointi ravintoloiden ja baarien sisätiloissa oli kiellettyä, joten ydinkeskustan ruokapaikat olivat savuttomia, vaikkakin ulkoterasseilla tupakoitiinkin.
Päärautatieaseman ja Tivolin ympäristö
Eniten ravintoloita oli Kööpenhaminan ydinkeskustassa. Niitä riitti myös päärautatieaseman tienoilla, ja yksi parhaista paikoista aterialle oli Tivoli, jonka ravintoloista osaan pääsi ilman huvipuiston kovaa pääsymaksua. Tanskalaisten ruokien ystävälle hyvä valinta täällä oli Færgekroen [kartalla], jossa oli oma panimo.
Jos kaipasi jotain rennompaa, aivan Bernstorffsgaden puolella oli Tivoli Food Hall [kartalla], jonne pääsi suoraan kadulta ilman huvipuistolippua. Hallissa pääsi maistelemaan vähän kaikkea, sillä saman katon alta löytyi herkut Gorm'sin pizzoista Hallernesin perinteisiin smørrebrødeihin. Myös OliOli, Wakha ja Sushi Market pitivät huolen, että valinnanvaraa riitti joka makuun. Lounasaika tai aikainen ilta olivat rauhallisimpia ajankohtia, paitsi viikonloppuna jolloin paikka täyttyi illalla nopeasti. Kahdeksan jälkeen väki alkoi kuitenkin harveta. Suosituimmilla ruokapaikoilla, kuten Gorm's Pizzalla, oli pitkiä jonoja, joissa jonotusaika oli puolikin tuntia.
Itse asemalla oli monenlaisia vaihtoehtoja, joskin hinnat olivat hivenen korkeat. Aseman ja Tivolin lähikaduilta, etenkin Bernstorffsgadelta, löytyi käsityöläisolutpaikkoja ja pienpanimoita. Anarkist Bar [kartalla] keräsi pisteet runsaasta hanavalikoimasta ja pizzasta, jonka pohja oli rapea mutta sopivan sitkeä, ja täytteet runsaita. Testasimme Nordic Hawaiian, Beet it ja stracciatella-pizzat emmekä pettyneet.
Vesterbro
Rautatieaseman takana Vesterbrossa ruokapaikat olivat edullisempia verrattuna keskustan muihin osiin. Vesterbrogaden varrella vaihtoehtoja riitti pizzerioista pihvipaikkoihin ja kebabravintoloihin. Halmtorvet-aukion reunoilla puolestaan oli kahviloita ja ravintoloita. Paikka oli suosittu brunssille ja kahville, ja ulkoterasseille oli mukava pysähtyä istuskelemaan.
Vesterbron paras ravintola-alue oli Kødbyen [kartalla], entinen teurastamokortteli. Se tunnettiin erityisesti vilkkaasta yöelämästään, mutta päivisinkin alueella oli hyviä ruokapaikkoja. Kesäkuukausina Kødbyenissä järjestettiin joka lauantai katuruokamarkkinat.
Kenties paras vastaamme tullut hinta-laatusuhde täällä oli Mother-pizzeriassa [kartalla], missä oli viikonloppuisin tarjolla buffettyylinen brunssi. Pitsat olivat napolilaistyylisiä, ja jälkiruoaksi maittoi Nutella-calzone. Kødbyenin keskusaukio oli Flæsketorvet. Suurin osa alueen ulkoterasseista sijaitsi tällä aukiolla ja sitä ympäröivillä Kødbodernella, Slagterbodernella ja Høkerbodernella.
Vesterbron kiinnostavin seutu oli niin pieni, että se oli helppo ottaa haltuun, ja alueelta löytyi sekä edullista katuruokaa että trendikkäitä fine dining -paikkoja. Halmtorvetilta kulki hetkessä Kødbyeniin tai Sønder Boulevardille, joten tienoon tarjonnan katsastaminen onnistui varsin helposti kävellen tai pyörällä.
Sivu jatkuu ilmoituksen jälkeen
Get Your Guide -sivustolta voit hankkia liput paikkoihin ja ajanvietteisiin Kööpenhaminassa
Ydinkeskusta - Strøget ja latinalaiskorttelisto
Ydinkeskustan läpi kulki vilkas kävelykatu Strøget, yksi Kööpenhaminan pääkävelykaduista. Aukioineen se muodosti reippaan kilometrin pituisen pätkän, joka kuului Euroopan pisimpiin kävelykatuihin ja oli kätevä reitti ravintola- ja kahvilakierroksille. Kadun varrella oli kaikenlaisia ruokapaikkoja, ja eniten kahviloita sekä muita vaihtoehtoja löytyi Amagertorvin ja Højbro Pladsin aukioiden risteyksen tuntumasta. Wok On [kartalla] täällä oli kohtuuhintainen valinta kasvissyöjille.
Parempia aterioita sai kuitenkin vähän sivummalta, opiskelijoiden suosimalta latinalaiskortteliston alueelta, jonne pääsi suuntaamalla Strøgetiltä kohti Nørreportin asemaa. Købmagergaden varrella oli jonkin verran pikaruokapisteitä, mutta aterioimaan kannatti pikemminkin hakeutua Gråbrødretorvin aukiolle, jolla oli eräitä keskustan edullisimmista ravintoloista kesäterasseineen. Krystalgaden varrella oli useita ruokapaikkoja, ja samalta kadulta löytyi myös pääkirjasto. Ravintoloita riitti myös Larsbjørnsstrædellä ja Studiestrædellä.
Ravintola Ankarasta [kartalla] sai turkkilaistyylistä noutopöytää, ja lounasbuffetti täällä oli ihailtavan edullinen. Paikka valmisti itse omaa pitaleipää, joka maistui selvästi tukkutavaraa paremmalta.
Israels Pladsin aukiolla sijainnut noin 60 kojun Torvehallerne-ruokahalli [kartalla] oli erinomainen ja keskeinen paikka paikallisille ja pohjoismaisille ruoille sekä elintarvikkeille, ja sen valikoimasta löytyi runsaasti tanskalaisia herkkuja ja makuja muista maista. Tunnettuja myyjiä täällä olivat Hallernes Smørrebrød, Coffee Collective ja Grød, ja Sushi Lovers taasen lukeutui kaupungin parhaisiin aasialaisen ruoan ravintoloihin. Torvehallerne oli auki joka viikonpäivä.
Nyhavn, Christianshavn ja Holmen
Kaupungin parhaisiin paikkoihin nauttia kesäsäästä kuului Nyhavnin satama-alue [kartalla] Strøgetin ja Kongens Nytorvin takana. Ravintoloita riitti kanavan varrella runsaasti, ja erityisen hyvin täällä maistuivat kalaruoat. Pihvit ja kalaruoat oli hyvä huuhtoa alas paikallisella huurteisella. Perinteinen ja tyylikäs valinta oli Skipperkroen [kartalla], josta sai lounaaksi paikallisia klassikoita ja illalliseksi kansainvälisempiä annoksia.
Nyhavnin ja Christianshavnin rantaravintoloissa oli laajat ulkoterassit, joilla kylmempien kelien sattuessa oli käytössä lämmittimet ja peitteet. Ulkona syöminen vaikuttikin kuuluvan ruokakulttuuriin täällä läpi vuoden, ei pelkästään kesäkuukausina. Nyhavnista ja Holmenin edustalta lähti runsaasti kanavaristeilyjä, muun muassa hop-on-hop-off-tyyppisiä.
Christianshavn [kartalla] sopi rentoon syömiseen kanavan varrella, ja olisi ollut oikein passeli myös juhlallisempaan illalliseen budjetin salliessa. Alueen tunnetuin ravintola oli Noma [kartalla], joka oli niittänyt mainetta varmasti niin äänestyksessä kuin äänestyksessä, missä oli ollut mukana. Korkeatasoista fine diningia edusti myös Kadeau København [kartalla], joka oli yksi alueen tunnetuimmista Michelin-tason paikoista.
Refshaleøenilla oli Reffen [kartalla], iso katettu food hall ja katuruokapaikka. Alueelle pääsi kätevästi vaikka satamabusseilla, aina Refshaleøenin pysäkille saakka. Refshaleøenilla oli myös pienempiä merellisiä ravintoloita omine viehättävine oikkuineen. Hyvä esimerkki oli La Banchina [kartalla], pieni laituriravintola, jossa ruokalistalla painottuivat kalaruoat ja kasvisvaihtoehdot. Siellä sai myös luonnonviinejä ja olisi päässyt saunomaan.
Kööpenhaminan ravintoloiden ruoat
Kööpenhaminan ravintoloissa sai monipuolista ruokaa, johon kuului tanskalaisten ja muiden pohjoismaisten klassikoiden lisäksi makuja eri puolilta maailmaa. Italialaistyylistä sapuskaa oli tarjolla lähes joka kadunkulmasta, ja jokapäiväiseen ruokailuun kuuluivat täällä täytetyt sämpylät sekä tyypilliset tanskalaiset voileivät.
Kalaa ja merenelävää laitettiin yleensä pohjoismaiseen tuttuun tyyliin, ja merenelävät kuuluivatkin monen keittiön bravuureihin. Rohkeat fuusioannokset rikastuttivat kuvaa entisestään. Liharuokien ystävä ei jäänyt mistään paitsi, sillä tanskalaisessa keittiössä liha oli vahvassa roolissa ja kunnon pihvin sai helposti ydinkeskustasta.
Klassikot pitivät pintansa modernin keittiön rinnalla. Useimpien ravintoloiden ja lounaspaikkojen listoilta löytyivät yhä frikadeller eli lihapullat, flæskesteg tai steget flæsk sekä monenlaiset silliannokset.
Kasvissyöjät ja erityisruokavalioita noudattavat oli otettu kaupungissa hyvin huomioon. Gluteenitonta sai vaivatta, ja muille erityisruokavalioille löytyi runsaasti erinomaisia annoksia. Modernit smørrebrød-paikat ja torikojut tekivät perinteisistä avoimista voileivistä sekä kasvis- että vegaaniversioita, joten turistikin pääsi maistamaan paikallista klassikkoa kasvispohjaisena.
Japanilainen ruoka oli hyvin edustettuna, ja gourmet-luokan ravintoloita oli melkoinen määrä. Monet keittiöt hyödynsivät paikallisesti kasvatettuja vihanneksia ja lähivesiltä saatuja raaka-aineita.
Luonnonviinit eli naturvin olivat laajasti esillä ravintoloissa ja viinibaareissa, ja ilmiön juurtuminen paikalliseen ruokakulttuuriin yhdistettiin usein Noman vaikutukseen. Fermentointi ja hapattaminen olivat vakiintuneita makutekniikoita, ja miso, koji, kimchi sekä erilaiset kotihapatukset näkyivät niin ruoka- kuin juomalistoilla.
Edullisia vaihtoehtoja
Kööpenhaminan ravintolat olivat tavallisesti kalliita, joten erilaiset pikkupurtavat olivat edullinen ja kätevä tapa tankata nähtävyyksiä katsellessa. Tanskalainen instituutio oli nakkikioski eli pølsevogn, ja näitä vaunuja näkyi kaupunkikuvassa etenkin aukioiden laitamilla. Kahviloista ja voileipäpuodeista sai smørrebrød-voileipiä vaikkapa sillillä höystettyinä, ja viineritkin olivat hinnaltaan kohtuullisia.
Keskustan katukuvassa kebabia myyvät kojut ja ravintolat olivat hyvin yleinen näky. Dürüm- tai kebabrullan sai useimmissa paikoissa reippaasti alle sadalla kruunulla, joten täyttävää syötävää löysi edullisesti. Eniten halpoja ruokapaikkoja oli Vesterbron kaupunginosassa päärautatieaseman takana, missä kebabin rinnalle riitti muitakin edullisia vaihtoehtoja. Samantapaisia paikkoja löytyi Nørrebrosta, etnisten vähemmistöjen suosimasta kaupunginosasta.
Lounasaikaan kannatti pitää silmällä lounastarjouksia.
Halvimmalla söi supermarketeissa ja halpamarketeissa kuten Netossa, Lidlissä ja Rema 1000:ssa, joista sai valmiita take-away-aterioita, salaattipakkauksia ja voileipiä selvästi ravintolahintoja halvemmalla. 7-Eleven-kioskeista ja monista kauppaketjuista sai valmiita pikkulounaita kuten sandwicheja, sushia ja salaattipakkauksia muutamalla kymmenellä kruunulla, mikä sopi hyvin kiireiselle turistille. Myös hanavesi oli juomakelpoista ja turvallista, joten juomapullon täyttämällä säästi pitkän pennin juomakustannuksissa.

Hyvä ja nopea ateria oli kahviloista ja voileipäpuodeista saatavat smørrebrød-voileivät, joita saa parilla kolmella eurolla.
Michelinin tähtiä ja pohjoismaalaisia ravintoloita
Kööpenhamina on Euroopan ruokakaupunkien kärkeä, ja huippuravintolat keskittyivät tanskalaisiin ruokiin. Viime vuosien menestystarinaksi oli noussut tanskalais-ranskalainen fuusiokeittiö. Tanskalainen ruoka oli nykyisellään erinomaista, ja pohjoismaalaiset maut olivat maailmalla arvostettuja. Niitä sai Kööpenhaminasta vaivatta.
Michelin-tähden saaneita ravintoloita oli sekä ydinkeskustassa että laitakaupungilla. Michelin Guide Nordic Cities -valinnassa Kööpenhaminaan myönnettiin yhteensä 30 Michelin-tähteä 19 ravintolalle, ja korkeimpaan kolmen tähden luokkaan ylsivät Noma, Jordnær ja Geranium. Useat huippupaikat olivat saaneet myös Michelinin Green Star -tunnustuksen, jolla palkittiin ympäristön kannalta kestävää gastronomiaa.
New Nordic -liikkeen periaatteet näkyivät suoraan Michelin-ravintoloiden lautasilla. Sesonkisuus, paikallisuus, luonnonantimien keruu ja yhteistyö pientuottajien kanssa olivat osa arkea. Kadeau haki vaikutteensa ja monet raaka-aineensa Bornholmilta, ja Nomassa oli pitkään vaalittu foraging- ja fermentointiperinnettä.
Huippuravintoloissa pöydän varaaminen vaati ennakkosuunnittelua. Monet paikat käyttivät lippu- tai ennakkovarausjärjestelmää, jossa vaadittiin luottokorttitakuu tai ennakkomaksu. Äärimmäinen esimerkki oli Alchemist, joka myi "lippujaan" verkossa määräajoin ja noudatti tiukkoja varaus- ja peruutusehtoja.
Kasvisruoat, raw-ruoat ja luomuruoat
Kööpenhaminassa oli helppo syödä terveellisesti, ja kaupungista löytyi runsaasti kasvis-, raaka- ja luomuruokaa. Erityisruokavaliota noudattavalle matkaajalle vaihtoehtoja löytyi kaikkialta.

Christianiassa oli hyviä, kohtuuhintaisia kasvisravintoloita, kuten Morgenstedet.
Kohtuuhintaisia kasvisravintoloita oli erityisesti Christianiassa, jonka autottomien katujen varrelta bongasimme
Morgenstedetin [kartalla].
Sen parasta antia oli päivän keitto, erityisesti kermainen kurpitsakeitto.
Annokset olivat kotitekoisia, mausteisia ja täyttäviä, ja pisteenä i:n päällä oli itse tehty leipä.
Lähempänä keskustaa, aivan järvien vieressä, taas sijaitsi Govinda [kartalla].
Se oli pieni, kodinomainen kasvisravintola, jonka annoksissa maistoi aitoja eteläintialaisia makuja.
Ruokalista oli suppea mutta vaihtui päivästä toiseen tai joskus jopa kesken päivän.
Refshaleøenin Reffen oli kaupungin suurimpia ruokamaailmoja yli 50 kojun voimin, joista vegaani- ja kasvisvaihtoehtoja löytyi suurimmasta osasta. Terveellisiä ruokia sai helposti myös ruokahalleista kuten Torvehallernesta.
Ruokalistoilta kannatti opetella muutama tanskan sana. Vegansk tarkoitti vegaanista, vegetarisk kasvisruokaa, rå tai rå mad raakaa ja økologisk tai pelkkä Ø luomua. Tanskan virallinen luomumerkki oli Ø-mærket, ja sen näkyminen ravintolassa, elintarvikkeessa tai kaupan hyllyllä takasi valvotusti luomutuotetun annoksen tai tuotteen. Kasvis- ja vegaanituotteissa sekä -palveluissa käytettiin kansainvälistä V-Label-merkkiä, jota jakoi paikallinen järjestö Dansk Vegetarisk Forening.
Hintataso
Kööpenhamina oli kallis paikka ruokailla, ja ruokien hintahaitari oli melkoinen. Viikolla rahaa säästi parhaiten lounastarjouksilla. Illalliset olivat selvästi kalliimpia, mutta voileivällä, hampurilaisella tai rullakebabilla selvisi kohtuuhinnalla.
Alkoholijuomat olivat monessa paikassa edullisempia kuin kotimaassa. Katukuvassa näkyi usein tarjouksia, joissa aterian hintaan kuului myös tuoppi juomaa.
Ruoan kotiinkuljetussovellukset kuten Wolt ja Just Eat olivat myös yksi tapa pysyä ruoissa. Ne lisäsivät tuttuun tapaan kokonaishintaan toimitus- ja palvelumaksuja, joten edullisinta oli noutaa sapuskat suoraan ravintolasta.

Kööpenhaminassa ruoilla oli melkoinen hintahaitari.
Juomarahat, maksukortit ja ruokailuajat
Juomarahaa otettiin Tanskassa mielellään vastaan, vaikka pakollista tippaaminen ei ollut. Joskus ravintoloiden korttimaksupäätteet ehdottivat maksuvaiheessa valmiita prosentteja, tavallisesti 5, 10 tai 15. Juomarahan jättäminen oli kuitenkin vapaaehtoista, joten ehdotuksen saattoi huoletta ohittaa.
Maksukortit kävivät Kööpenhaminassa lähes kaikkialla. Osa kahviloista, kojuista ja jopa ravintoloista oli siirtynyt täysin käteisettömiksi, ja tuolloin myyjä hyväksyi ainoastaan kortin tai mobiilimaksun. Matkailijan kannatti siksi varmistaa ennen matkaa, että käytössä oli toimiva kortti tai mobiilimaksusovellus.
Ruoka-ajat noudattivat pitkälti suomalaista rytmiä. Useimmat tanskalaiset söivät illallisen kello 18 ja 19 välillä. Kööpenhaminan keskustassa ja Nyhavnissa pääsi syömään vielä kello 21 tai 22 aikaan. Arkisin keittiöt ottivat viimeiset tilaukset noin kello 21 tai 21.30, perjantaisin ja lauantaisin hieman myöhemmin. Jos mielessä oli rauhallinen kolmen ruokalajin illallinen myöhäiseen aikaan, kannatti varata pöytä etukäteen tai etsiä nimenomaan myöhäisruokailua mainostavia paikkoja. Torvehallernen tapaisissa kauppahalleissa ja smørrebrød-kojuissa monet ruokakojut sulkivat jo iltapäivällä, joten lounasaika sopi näiden paikkojen kokeilemiseen parhaiten.
Älä majoitu minne tahansa – Lue alue- ja hotellivinkit
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta.
Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.