Booking.com
Veistos, joka esittää Gediminasta
Yksi Vilnan ”nähtävyyksiä” on sen pitkä, värikäs ja sekava historia. Vilna mainittiin ensi kerran vuonna 1323, jolloin Liettuan tunnetuin hallitsija, Gediminas mainitsi sen kirjeissään.

Vilnan nähtävyyksiä, museoita ja muita mielenkiintoisia vierailupaikkoja

Vilnassa on lukuisia merkittäviä vierailupaikkoja, joista osaa voi ihailla ulkoapäin ja toisiin kannattaa mennä sisällekin. Eniten nähtävää on tuomiokirkon edustalla olevan aukion ympäristössä ja vieressä, missä myös kukkuloiden päällä on nähtävyyksiä ja tietenkin hyvät näkymät. Alueella on museoita, joita on lisää etenkin Gedimino-pääkadun varrella, keskustan uusissa osissa.

Vanhassakaupungissa tietysti on paljon kaikenlaista nähtävää, ja etenkin kirkkoja siellä on melkoinen määrä. Eniten varsinaisia suosittuja nähtävyyksiä vanhassakaupungissa on Aamunkoiton porttien tienoilla, mutta muualla vanhassakaupungissa nähtävyyksiä on melko hajanaisesti. Muualla on jonkin verran nähtävää, ja yksi paikka, jonne voi keskustasta lähteä, on tv-torni.

Vilnius City Card

Vilnan kaupunkikortti on hyvä hankinta niille, jotka aikovat vierailla useassa pääsymaksullisessa museossa. Kortin voi ottaa vuorokaudeksi myös ilman lippua joukkoliikennevälineisiin, ja paras hinta-laatusuhde on 72 tuntia voimassa olevalla kortilla. Kortin, kartan ja kaikenlaista tietoa voi hakea turisti-infosta [kartalla], joka on kaupungintalon yhteydessä, vanhankaupungin ytimessä.

Kiertoajelut

Yleisesti ottaen kiertoajelut eivät ole suositeltavia, mutta Vilnassa, jossa on pitkät etäisyydet ja melkoisesti nähtävää eri puolella kaupunkia, voi lyhyellä parin kolmen päivän lomalla harkita kiertoajelua. Niihin voi nousta tuomiokirkon edustalla olevalla aukiolla, jolta lähtee kesäajan kaupunkijuna, ja myös ”hop on, hop off” -tyylinen Vilnius City TourkuvaTuristibussi ]. Se kulkee melkoisen matkan vanhassakaupungissa ja käy myös joen toisella puolella, ja sen yhteydessä on selostus suomeksi. Yksi matka maksaa alle 10 euroa, vuorokauden lippu 15 euroa ja 48 tunnin lippu 20 euroa, ja alle kouluikäiset lapset pääsevät ilmaiseksi mukaan, 7–12-vuotiaat puolella hinnalla. Samalla yhtiöllä on myös muita kierroksia ja mahdollisuuksia, kuten retki reilun tunnin matkan päässä sijaitsevaan Trakaihin.

Vilnan historia ja Kansallismuseo

Yksi Vilnan ”nähtävyyksiä” on sen pitkä, värikäs ja sekava historia, ja Liettuan ja Vilnan tarinat ovatkin melko erilaisia kuin muiden Baltian maiden saati Pohjoismaiden. Vilnassa on lukuisia museoita, joissa pääsee selville maan ja kaupungin historiasta, ja niissä vieraileva pääsee selville asioista, joista ei ole niin helppo saada muualla selvää.

Vilna mainittiin ensi kerran vuonna 1323, jolloin Liettuan tunnetuin hallitsija, Gediminas mainitsi sen kirjeissään. Gediminas aloitti dynastian, joka pysyi vallassa aina 1500-luvulle asti ja vaikutti Puolaan asti. Gediminas näki unen kukkulalla, jolla hänen nimeään kantava torni on yhtenä kaupungin tunnettuna symbolina, ja Vilnasta tuli Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.

Maa oli laaja ja ulottui aina Minskiin asti. Saksalaiset ritarikunnat alkoivat kuitenkin pian hyökkäillä sinne, ja 1300-luvun lopulla siellä käytiin verinen sisällissota, jonka yhteydessä Vilna tuhoutui. Epävarmuus jatkui vuoteen 1569, jolloin maailmalla vähänlaisesti tunnettu Puola-Liettua perustettiin. Sen huippuaika oli 1600-luvun alussa, jolloin se torjui Ruotsin, Venäjän ja ottomaanien hyökkäykset, ja maa ulottui Itämereltä aina Mustallemerelle asti. Tänä aikana Vilna kehittyi voimakkaasti, ja Puolan kuningas perusti Vilnaan jo 1500-luvun lopulla yliopiston, josta tuli yksi aikansa kuuluisimpia. Vilnassa asui useita eri kansallisuuksia, siellä puhuttiin 11 kieltä, ja esimerkiksi juutalaisia sen väestöstä oli lähes kolmannes. Sodat, ruttoepidemiat ja sisäiset ristiriidat kuitenkin johtivat siihen, että maa ja Vilna kurjistuivat, ja lisäksi lukuisat tulipalot 1700-luvun alussa puolittivat kaupungin väkiluvun.

1795 liitto Puolan kanssa oli ohi, ja Vilnasta tuli Katariina Suuren käskystä Puola-Liettuan tarun päättäneen Venäjän suuriruhtinaskunnan 3. suurin kaupunki. Maa pysyi osana Venäjää aina vuoteen 1915 asti, ja tähän aikaan Vilnassa oli jo 155 000 asukasta, joista 40 % oli juutalaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan, aivan kuten toisen maailmansodankin, Vilna oli saksalaisten miehittämä, ja vuosina 1918–1938 se oli osa Puolaa ja Puolan 5. suurin kaupunki. Liettuaan, jonka pääkaupunki tällä välillä oli Kaunas, se taas liittyi vasta toisen maailmansodan kynnyksellä. Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikaan 95 % Vilnan juutalaisista kuoli, ja sodan jälkeen neuvostoajan alkuvuosina kymmeniä tuhansia vilnalaisia kyyditettiin Siperiaan.

Vasta vuonna 1964 Vilna alkoi taas päästä jaloilleen, mutta neuvostoaika oli ankeaa aikaa, jolloin kymmenet tuhannet liettualaiset lähtivät pakolaisiksi länteen. Liettua yritti julistautua itsenäiseksi 1990-luvun alkukuukausina, mutta paikalle saapui neuvostojoukkoja, ja tv-tornin luona 13.1.1991 käydyissä taisteluissa kuoli 14 ihmistä ja loukkaantui satoja. Syyskuussa 1991 Liettua itsenäistyi, ja Vilna on siitä lähtien ollut ensimmäistä kertaa historiansa aikana Liettuan tasavallan pääkaupunki.

Paras paikka yhdellä rysäyksellä ainakin jonkin verran päästä kärryille Vilnan historiasta on vierailla KansallismuseossakuvaKansallismuseo ] [kartalla], joka sijaitsee tuomiokirkon takana olevassa ns. uudessa arsenaalissa. Sen vierestä pääsee funikulaarilla tai kävellen ylös kohti kukkulaa, jonka huipulla ja ympäristössä on Kansallismuseon muitakin osia. Museoille tyypillinen aukioloaika on ti–su klo 10–18, yksi pääsylippu maksaa yleensä alle 5 euroa ja Vilnius Cardilla pääsee ilmaiseksi sisään.

Gediminas -torni
Vilna perustettiin Gediminas -kukkulalle, jonka maamerkki on Gediminas-torni.

Gediminas -torni ja muut Kansallismuseon osat

Vilna perustettiin Gediminas -kukkulalle [kartalla], jonka maamerkki on Gediminas-torni. Se on osa vanhaa linnaketta, josta on jäljellä vain osia ja joitain 1500-luvulla rakennettuja muurien osia. Tornilta on mahtavat näkymät alas Vilnaan, ja sinne voi kavuta Kansallismuseon päämuseon takaa tai nousta huipulle portaiden vierestä kulkevalla funikulaarilla, joka remontoitiin kesällä 2017. Torni on Vilnan symboli, ja kukkulalla saa ainakin hyvillä säillä yleissilmäyksen Vilnaan ja sen menneisyyteenkin.

Torniin saa näköyhteyden tuomiokirkon edustalla olevalta aukiolta, ja torni on osa linnaketta, jonka suojissa on kansallismuseon näyttelyitä. Sinne on viiden euron pääsymaksu, ja aukioloajat ovat tyypilliset (ti–su klo 10–18). Museon verkkosivuilta näkee muutkin näyttelyt, joista kukkulan ympäristössä on myös pari muuta. Niihin kuuluu päämuseon lisäksi ns. vanhassa arsenaalissa oleva näyttely, joka on päämuseon vieressä. Museolla on lisää osia ympäri kaupungin, mutta eniten oppii kun käy päämuseossa ja mahdollisesti tornissa olevassa museossa tai vanhassa arsenaalissa.

Suuriruhtinaitten palatsi
Suuriruhtinaitten palatsin suojissa on paljon tärkeää nähtävää ja kokonaisuutena palatsi kertoo Vilnan ja Liettuan pitkästä ja monivaiheisesta historiasta sekin.

Suuriruhtinaitten palatsi

Tuomiokirkon mukaan nimetty aukio on yksi Euroopan kauneimpia ja mieleenpainuvimpia, ja sen laidalla oleva Suuriruhtinaitten palatsi (engl. Palace of the Grand Dukes of Lithuania) on pitkään kestäneen remontin jälkeen entistäkin paremmassa iskussa. Samalla paikalla on ollut asutusta jo 300-luvulta lähtien, mutta nykyinen rakennus on pikkutarkasti entisöity palatsi, joka rakennettiin Puola-Liettuan huippuaikoina, 1600-luvulla. Tämä valkea suuri kompleksi vaikuttaa aivan uudelta eikä juuri alkuperäistä olekaan jäljellä, mutta sen suojissa on paljon tärkeää nähtävää ja kokonaisuutena palatsi kertoo Vilnan ja Liettuan pitkästä ja monivaiheisesta historiasta sekin.

Palatsin pääanti on nykyisin sen museo, jonne on kolmen euron pääsymaksu ja joka esittelee Liettuan alueen historiaa viimeisten parin tuhannen vuoden ajalta. Museossa on useita näyttelyitä, jotka kertovat eri näkökulmista maan, kaupungin ja palatsin tarinaa, ja tämä on paikka, jossa voi oppia yhtä ja toista. Museo on maanantaisin kiinni, avoinna ti–su klo 10–18 paitsi to klo 20 asti ja su vain klo 16 asti.

Tuomiokirkko ja kellotorni

Tuomiokirkon [kartalla] edustalla olevan aukionpalatsi ja osa Tuomiokirkkoa (Katedros aikštė) vaikuttavin rakennus ei ole suuri palatsi, joka on osin vähän piilossakin, ja suurimman huomion vie tarunomainen tuomiokirkkoTuomiokirkko ja sen sitäkin kauniimpi kellotorni. Tuomiokirkko eli Vilnan katedraali rakennettiin alun perin 1300-luvun lopulla, lisäyksiä tehtiin 1400-luvulla ja 1700-luvulla siihen ilmestyi kuuluisa Casimirin kappeli. Neuvostoaikoina se toimi eri tehtävissä, kuten konserttisalina, ja kirkko siitä tuli uudestaan vuonna 1989. Katedraali remontoitiin täydellisesti vuosina 2006–2008, ja nykyinen kirkko on kaikin tavoin mieleenpainuvaa nähtävää. Siellä ollessa kannattaa kiinnittää huomiota hautakammioihin, joihin on pääsymaksu ja joihin on haudattu merkkihenkilöitä, kuten Vytautas, joka oli yksi ensimmäisiä Liettuan hallitsijoita.

Kirkon vieressä oleva kellotornikuvaKellotorni ] on 57 metriä korkea, ja alun perin se rakennettiin 1200-luvulla osaksi kaupunginmuureja. Yleensä vain Italiassa on kellotorneja, jotka ovat kirkosta erillään, ja torni on monin tavoin harvinaislaatuinen näky Pohjois-Euroopassa. Tornin yläosiin tehtiin lisäyksiä 1800-luvulla, samalla kun tuomiokirkko uusittiin ja sen ulkokuorta uudistettiin. Nykyään tornin suojissa on kirkonkellojen esittelyä, mutta sinne voi myös kavuta kapeita portaita pitkin näkymiä ihailemaan. Se onnistuu pääsymaksua vastaan kesällä klo 19, talvella klo 18 asti.

Aamunkoiton portit
Aamunkoiton portin historia alkoi 1500-luvulla, ja sen kappeliin mennään suurin joukoin katsomaan Neitsyt Mariaa esittävää maalausta.

Aušros vartai – Aamunkoiton portit

Niille, jotka kävelevät tätä kautta asemien tuntumasta kohti vanhaakaupunkia, Aušros vartai eli Aamunkoiton portitAamunkoiton portit (pystykuva) (engl. Gates of Dawn) on ensimmäinen merkittävä ja varsin pysähdyttävä näky, johon he törmäävät. Se sijaitsee [kartalla] melko lähellä linja-auto- ja rautatieasemia mutta myös kaupungintaloa, ja oli majapaikka sitten missä tahansa, kannattaa tätä kautta koukata. Porttien ympäristössä on ainakin kesäaikaan ja talvisin myös viikonloppuisin ja loma-aikoina paljon turisteja, joilla on tapana saapua tänne laumoittain, ja tästä on seurannut se, että portin ympäristössä on kaupan tuliaisia ja muita turisteja kiinnostavia asioita.

Aamunkoiton porteille voi tulla vain ihailemaan sitä kummaltakin puolelta, mutta alueelle voi tulla myös tutustumaan sen moniin eri vierailupaikkoihin. Portin historia alkoi 1500-luvulla, ja sen kappeliin mennään suurin joukoin katsomaan Neitsyt Mariaa esittävää maalausta. Se on peräisin 1600-luvulta, ja se tunnetaan myös nimellä ”Vilnan madonna”. Se liittyy porteille nimen antaneeseen, Neitsyt Mariaan liittyvään kulttiin, joka oli yleinen renessanssiaikoina ja joka oli Vilnassa erityisen suuressa huudossa. Alusta asti maalauksella on kuviteltu olevan yliluonnollisia, parantavia voimia, ja tästä syystä sitä jo satojen vuosien ajan ovat pyhiinvaeltajat, sairaat ja hädänalaiset käyneet katsomassa ja sen edessä rukoilemassa. Nykyään turisteja on ainakin kesällä paikalla enemmän kuin pyhiinvaeltajia, mutta täällä on lähes aina laulua ja erilaisia tapahtumia, jotka ovat luonteeltaan hartaita ja joita voi ainakin vähän aikaa seurailla.

Aamunkoiton porttien vanhankaupungin puolella oleva katu on varsin viehättävä kuja, jolla on kaikenlaista taiteilijoiden työpajoista useaan eri kirkkoon ja filharmonisen orkesterin käyttämään konserttisaliin. Harrasta tunnelmaa ja musiikkia näillä kulmin on lähes aina, ja kannattavaa on vierailla ainakin yhdessä kirkossa. Kirkkojen edustalla on kylläkin aina kerjäläisiä, jotka vesittävät tunnelmaa, mutta kannattavaa on ainakin vierailla portin vieressä olevassa, Teresan basilikatyyliin rakennetussa kirkossa, joka on aivan portin vieressä ja joka oli yksi Vilnan ensimmäisiä barokkityylisiä rakennuksia. Toinen hyvä kohde vierailulle on Pyhän kolminaisuuden kirkko, jonka yhteydessä on luostari, ja kolmas on sitä vastapäätä oleva ortodoksikirkko.

Tv-torni

Vilnan surullisenkuuluisa televisiotorni [kartalla] rakennettiin vuosina 1974–80, ja se on 326,5 metriä korkea. Tornin tekniset tiedot ovat joitain kiinnostavia, mutta pääasiassa tänne lähdetään katsomaan huikeita maisemia ja osa tulee myös tammikuun 1991 tapahtumien takia. 13.1.1991 Neuvostoliiton joukot saapuivat paikalle, sillä Liettua oli jo vuonna 1990 julistautunut omin nokin itsenäiseksi ja koko liiton tulevaisuus oli vaakalaudalla. Neuvostojoukot valtasivat tornin, jolloin 14 ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Mikään ei kuitenkaan enää auttanut, vaan Liettuan itsenäisyys varmistui 17.9.1991, ja Neuvostoliiton taru päättyi saman vuoden joulukuussa.

Tornin kohokohtiin kuuluvat näkymien, teknisten tietojen ja verisen historian lisäksi 160 metrissä sijaitseva, hiljakseen pyörivä ravintola, ja hyvillä ilmoilla sieltä voi nähdä 50 kilometrin päähän. Ravintolassa on varsin maltillinen hintataso, ja siellä voi hyvin ottaa virvokkeen lisäksi jotakin ruokaa.

Tornin yhteydessä on myös kaikenlaista muuta, kuten ”itsenäisyystaistelun museo”, jossa voi ilman pääsymaksua vierailla päivittäin klo 11–21. Torni on avoinna viikolla klo su–to 11–21 ja pe–la klo 11–22. Sinne on pe ja la aikuisilta 9 euron pääsymaksu, muulloin 7 euroa, ja lapsille on alennuksia ja alle 5-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään.

Lisää asiaa englanniksi Vilnan nähtävyyksistä ja muista vierailupaikoista kaupungin virallisilta turistisivuilta

Vilnan museoita  |  Vilnan kirkkoja  |  Vilnan puistoja  |  Vilnan näköalapaikkoja

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2017/09

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti