Toompealla sijaitseva Tallinnan Tuomiokirkko on viralliselta nimeltään Neitsyt Marian tuomiokirkko, ja se on Viron luterilaisen kirkon pääpaikka.

Tallinnan kirkot

Talllinnassa on aina sen perustamisesta lähtien ollut paljon kirkkoja, mutta niitä on myös lähes vuosituhannen aikana monin eri tavoin kadonnut. Hienoimmat kirkot eli tuomiokirkot ovat Toompean mäellä, joka on aina ollut hallintoaluetta. Vanhassakaupungissa on useita hienoja kirkkoja, joita on hyvä määrä lähellä Raatihuoneentoria. Keskustan uudella puolella on vähemmän kirkkoja, mutta kirkoista kiinnostuneet voivat sielläkin vierailla muutamassa mielenkiintoisessa kirkossa.

Joihinkin Tallinnan kirkkoihin on nykyään pääsymaksuja, ja niitä on etenkin niihin, jotka Nigulisten tavoin eivät enää toimi normaaleina kirkkoina. Monella kirkolla on myös torni, johon voi pääsymaksua vastaan kavuta maisemia katselemaan. Monissa kirkoissa on myös urkumusiikkia ja joskus muitakin musiikkiesityksiä, ja ne ovat eräitä parhaita paikkoja konserteille.

Toompean kirkot

Toompealla on kaksi tuomiokirkkoa, jotka kuuluvat kaupungin hienoimpiin kirkkoihin. Ne ovat suosittuja turistien keskuudessa, ja etenkin kaupungin hienompana kirkkona pidetty Aleksanteri Nevskin tuomiokirkko on jatkuvien turistivirtojen kohteena.

Tallinnan Tuomiokirkko (Neitsyt Marian katedraali)

Tallinnan Tuomiokirkko [kartalla] on viralliselta nimeltään Neitsyt Marian tuomiokirkko. Viroksi se tunnetaan nimellä ”Toomkirik”, ja se on Viron luterilaisen kirkon pääpaikka. 1600-luvun loppupuolella Toompeassa riehunut tulipalo poltti poroksi lähes kaikki mäen rakennukset, tuomiokirkon mukaan lukien. Tuomiokirkkoa alettiin kuitenkin korjata, ja korjaukset jatkuivat 1600-luvun loppupuolelle asti. Komean barokkitornin kirkko sai vasta myöhemmin, 1700-luvun loppupuolella. Tuomiokirkko ja sen ympärillä sijainnut hautausmaa olivat aikoinaan Toompean keskus, mutta nykyään kirkko tuntuu olevan vähän syrjässä eivätkä kaikki sinne asti älyä mennäkään.

Kun astuu sisään tuomiokirkkoon, kohtaa koruttomien puupenkkien rivistöt, tammesta veistetyn koristeellisen barokkisaarnastuolin ja edesmenneiden aatelisten ja kauppiaiden hautoja, sillä vain heillä oli oikeus tulla haudatuksi kirkkoon. Viimeisen leposijansa kirkossa on saanut esimerkiksi Ruotsin joukkoja Liivinmaan sodassa komentanut Pontus de la Gardie ja ensimmäistä kertaa maailman ympäri Venäjän lipun alla purjehtinut tutkimusmatkailija Adam Johann von Krusenstern. Kirkossa on esillä myös yli 100 puista baltiansaksalaisten aatelisperheiden vaakunaepitafia. Tyyliteltyjä hautavaakunoita oli tapana kuljettaa hautakulkueen mukana, minkä jälkeen ne jätettiin kirkkoon.

Tuomiokirkko tunnetaan hyvästä akustiikastaan. Kirkon urut uudistettiin vuonna 1998, ja kirkossa järjestetään konsertteja, joissa esiintyvät Viron parhaat kuorot. Vierailijoilla on mahdollisuus kiivetä 69 metriä korkeaan kellotorniin ja nautiskella kauniista näkymistä kaupungin ylle. Toisin kuin jotkut muut kirkontornit tämä on avoinna ympäri vuoden, mutta talvisin vain klo 10.30–15.30 ja suurimman osan vuotta klo 9.30–16.30. Torniin ei kuitenkaan saa nousta silloin kun meneillään on rajuilma, jumalanpalvelus tai konsertti.

Vajaan parinsadan metrin päässä tuomiokirkolta koilliseen sijaitsee kuuluisa Patkulin näköalapaikka, jonne matkaajat kerääntyvät napsimaan panoraamavalokuvia Tallinnasta ja erityisesti alakaupungin punatiilikattoisista taloista. Toompeallä on muitakin näköalapaikkoja, joista näkee kaikkiin suuntiin, ja valtaosa turisteista suuntaakin tänne kaupunkia yläilmoista tarkastellakseen.

Kaupungin hienompana kirkkona pidetty Aleksanteri Nevskin tuomiokirkko on jatkuvien turistivirtojen kohteena.

Aleksanteri Nevskin katedraali

Toompean mäen harjalla, Linnanaukion (Lossi plats) vierellä sijaitsee sipulikattoinen Aleksanteri Nevskin katedraali [ kuva ] [kartalla]. Ortodoksinen katedraali kupoleineen poikkeaa hengeltään ja arkkitehtuuriltaan Tallinnan muista kirkoista, jotka edustavat tyylisuunnaltaan enemmänkin goottilaistyyliä. Kirkko on Toompean vilkkaimmalla paikalla, ja sitä vastapäätä sijaitsee Viron edustakuntatalo ja sen toisella laidalla, talossa jossa on postitoimisto, on rakennus, jossa Pietari Suuri yöpyi.

Kirkko rakennettiin vuosina 1894–1900, jolloin Viron alueet kuuluivat silloiseen maailman kaikkien aikojen toiseksi suurimpaan valtioon, Venäjän suurruhtinaskuntaan. Nimensä se sai ensimmäisen varsinaisen venäläisen johtajan, Aleksanteri Nevskin (1221–1263) mukaan, ja syy oli se, että hän johti novgorilaisten joukon voittoon kuuluisassa Peipsijärven jäätaistelussa, jonka aikaan Nevski oli Novgorodin ruhtinas.

Kirkon merkittävyys käy selväksi ulkopuolella, ja vuonna 2018 päättyneiden remonttien jälkeen ulkokuori onkin elämänsä iskussa. Kirkko on rakennettu suomalaisesta graniitista, kupoleita on viisi ja kirkon ikkunat ovat kauniisti koristeltuja. Kirkon sisällä huomattavin piirre ovat Pietarissa valetut kirkonkellot, joista merkittävin painaa 16 tonnia. Lisäksi kirkossa on kolme alttaria, ja myös sisätilojen mosaiikit ja ikonit ovat lähemmän tutustumisen arvoisia. Kirkonkellojen soittoa voi kuulla vain silloin kun meneillään on jumalanpalvelus.

Kirkon edustalla on etenkin keskikesällä ja muulloin myös viikonloppuiltapäivisin valtavat määrät turisteja. Tietynlainen hulabaloo-tunnelma, joka on pesiytynyt etenkin kirkon vieressä oleviin puistikkoihin, ei kaikkia miellytä, ja jos haluaa nimenomaan tutustua kirkkoon ja tähän kauniiseen tienooseen, kannattaa paikalle saapua vähemmän kiireisinä aikoina. Keskikesän ja viikonloppuiltapäivien välttely on paras keino vältellä tungoksia, joita on myös yleisinä vapaapäivinä.

Vanhankaupungin kirkot

Vanhassakaupungissa on paljon kirkkoja, joilla on korkeita torneja ja jotka myös ovat turistien suosiossa. Tallinnassa on monipuolisesti erilaisia kirkkoja, ja niitä kiertelevä oppii paljon Tallinnan vanhastakaupungista ja sen historiasta samalla kun vierailee kirkoissa. Monissa kirkoissa on konsertteja ja muuta musiikkia, ja yksi kirkko, jossa on paljon konsertteja, on Nigulisten kirkko.

Pyhän Hengen kirkko (Püha vaimu kirik)

Aleksanteri Nevskin kirkon lisäksi Pyhän hengen kirkko [kartalla] on suurten turistivirtojen reitin varrella ja myös vierailupaikkana, ja sen edustalla käy kesät talvet melkoinen kuhina. Se on Raekoja platsin takana, Maiasmokk-kahvilan vieressä, ja sen ohi on helppo kävellä ilman, että kirkkoa edes huomaa. Yksi sen huomattavin piirre on ulkona oleva kello, mutta pääosin puusta tehdyt sisäosat ovat nekin näkemisen arvoiset.

Joidenkin arvioiden mukaan kirkkoa alettiin rakentaa jo 1250-luvulla, mutta ensi kertaa se mainittiin kirjoituksissa vuonna 1319. Kirkko oli aluksi köyhien asuintalo, ja näin se nimettiin pyhän hengen mukaan. Kirkkoa rakenneltiin ja muuteltiin seuraavien vuosisatojen aikana, torni lisättiin vuonna 1630 mutta kaksi tulipaloa, toinen vuonna 1684 ja toinen vuonna 2002, tuhosivat etenkin tornia.

Keskiajalla kirkko tuli tunnetuksi siitä, että se oli ensimmäinen kirkko, jossa oli vironkielinen jumalanpalvelus, ja myös ensimmäiset vironkieliset katkelmat katekismusta painettiin kirkon tiloissa. Kirkko on merkittävä myös siksi, että sen pappina toimi Balthasar Russow. Sen on suomalaisillekin tehnyt tutuksi Viron suurin kirjailija, Jaan Kross, jonka neliosainen Uppiniskaisuuden kronikka käy läpi tämän kronikoitsijana tunnetuksi tulleen virolaisen elämän. Hänen teoksensa Liivinmaan kronikka on monin tavoin merkittävä, sillä siitä käy ilmi monia unholaan jääneitä asioita 1100–1500-luvuilta. Virolaisille kronikka tosin jäi pitkään etäiseksi, sillä se on kirjoitettu vanhalla saksan kielellä ja ensimmäinen virolainen versio siitä ilmestyi vasta 1920-luvulla.

Kirkkoa on ulkopuolelta vähän hankala tarkastella eikä siitä saa kunnolla kokonaiskuvaa, mutta 1900-luvun loppupuolelta peräisin olevat mosiikki-ikkunat, 1600-luvun lopulta peräisin oleva kello, kirkon kuuluisa alttari vuodelta 1483 ja raamattuaiheiset maalaukset ovat lähemmän tutustumisen arvoisia.

Yksi Tallinnan jykevimpiä, korkeimpia ja myös vähiten vierailtuja kirkkoja on Olevisten kirkko.

Olevisten kirkko (Pyhän Olavin kirkko)

Yksi Tallinnan jykevimpiä, korkeimpia ja myös vähiten vierailtuja kirkkoja on Olevisten kirkko [ kuva ] [kartalla], joka suomeksi tunnetaan nimellä Pyhän Olavin kirkko. Se sai nimensä pyhimykseksi julistetun Norjan kuninkaan, Olavi II Haraldssonin mukaan, ja ensimmäinen kirjallinen maininta siitä tehtiin vuonna 1267.

Kirkko oli alun perin roomalaiskatolinen kirkko, mutta myöhemmin luterilainen ja 1950-luvulla baptistinen kirkko. Kirkon merkittävin seikka lienee kuitenkin se, että 1500-luvulla kirkon torniin asennettiin metallinen harjatorni, joka teki siitä joksikin aikaa maailman korkeimman rakennuksen. Nykyinen torni on matalampi kuin entinen, mutta edelleen se on Tallinnan korkein keskiajalta peräisin oleva rakennus.

Nykyään kirkolle tullaan lähinnä siksi, että huhtikuun alusta lokakuun loppuun kirkon torniin voi nousta 232 askelmaa maisemia ihailemaan, ja näin pääsee 124 metrin korkeuteen. Sinne kavutakseen pitää kuitenkin olla melko hyvässä kunnossa, ja pitävät jalkineet ovat tarpeelliset, sillä kapeat ja jyrkät portaat voivat olla liukkaat.

Nigulisten kirkko (Pyhän Nikolauksen kirkko)

Keskeisin suuri ja historialtaan merkittävä kirkko on ehdottomasti aivan Raekoja platsin vieressä oleva Niguliste kirik [ kuva ] [kartalla], joka suomeksi tunnetaan nimellä Nikolainkirkko. Nykyään se ei enää ole kirkko vaan museo, joka on tunnettu urkumusiikin konserteistaan ja joka on niin keskeisellä paikalla, että kaikki vanhassakaupungissa vierailevat näkevät sen.

Kirkko rakennettiin alun perin 1200-luvulla suojaamaan Toompeata, mutta kun suojamuurit valmistuivat, tuli siitä normaali kirkko. Nykyään kuitenkin siitä kirkosta, joka tällä paikalla 1300-luvulla oli, on hyvin vähän jäljellä. Nykyistä muotoaan kirkko alkoi saada 1400-luvun alkuvuosina, jolloin se alkoi saada basilikakirkon tyyliä, ja 1500-luvulla kirkon torni rakennettiin korkeammaksi ja parin sadan vuoden päästä tornin huipusta tehtiin barokkityylinen. Nykyinen torni, joka on 105 metriä korkea, on peräisin noilta ajoilta, mutta sen sisäosat ovat edelleen suurin piirtein samat kuin 1400-luvulla, sillä luterilainen uskonpuhdistus ei päässyt vaikuttamaan sen sisustukseen, siitä huolimatta että 1500-luvulla se muuttui luterilaiseksi kirkoksi. Suurin syy sille, miksi kirkko on ainoa Tallinnan luterilainen kirkko, jonka sisutusta ei vuonna 1523 muutettu, on se, että pappi kaatoi lukkoihin sulaa lyijyä, eivätkä katolisia kirkkoja uudelleen väkivalloin riisuneet ja sisustaneet väkijoukot päässeet heti siihen käsiksi.

Kirkko säilyi samantyylisenä vuosisatoja, mutta toisen maailmansodan aikana siihen osui pommeja, jotka sytyttivät sen palamaan, ja näin vanha kirkko oli lähes maan tasalla. Kirkko paloi kuukauden päivät, mutta sen suojista saatiin pelastettua taidetta, ja sen korjaustyöt aloitettiin 1950-luvulla. Mutta vasta kun se vuonna 1981 oli vihitty uudelleen käyttöön paloi se uudelleen seuraavana vuonna, ja tällöin torni vaurioitui pahasti ja sisältä paloivat viimeisetkin kappelit, niin että kun se vuonna 1984 uudelleen avattiin, se ei enää ollutkaan kirkko vaan konserttisali ja museo.

Konserttisalina kirkko on yksi kaupungin parhaita, ja siellä on konsertteja, joka la ja su puoli tuntia kestäviä urkumusiikin konsertteja, joihin pääsee ostamalla lipun museoon, ja urkumusiikin festivaalit, jotka yleensä pidetään vuoden ensimmäisen viikon aikana. Kirkko on tunnettu myös siitä, että ennen joulua, yleensä marraskuun viimeisenä sunnuntaina, sinne tuodaan Tallinnan korkein joulukuusi, ja siellä on joulunalla myös muuta ohjelmaa, kuten jouluun liittyviä konsertteja.

Museossa on esillä lähinnä taidetta, ja kaikkein kuuluisin taulu on Bernt Notken taulu Danse Macabre. Museossa on paljon keskiajalta peräisin olevaa taidetta, mutta siellä on myös kaikenlaista muuta, kuten vuonna 2011 avattu hopeaesineiden näyttely. Museo on avoinna ke–su klo 10–17, ja aikuisten lippu sinne maksaa 6 euroa.

Lisää asiaa kirkoista:

TripAdvisor esittelee lähes kaikki Tallinnan kirkot.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2019/10

Lukijoiden kommentteja

Myös katolinen Peeter-Pauli kirik eli Pietarin ja Paavalin kirkko on näkemisen ja ennenkaikkea kokemisen arvoinen, osoite on Vene 18. Messuajat ja muuta tietoa jonkin verran myös englanniksi www.katoliku.ee. /Franssales

Neukkuaikaan kävin jossakin Tallinnan kirkossa kierroksella, ja silloinen oppaamme kertoi kreivistä, joka oli haudattu ison kivipaaden alle kirkkosalin oven eteen. Kreivi lienee ollut melkoinen hunsvotti eläessään, mutta oli luvannut kuolemansa jälkeen toteuttaa jokaisen ylitseen kulkevan naisen toiveen. Tässä voisi vaikka kokeilla kreivin sanan pitävyyttä, mutta en muista, mikä kirkko oli kyseessä. /Maikki Tuuliainen

Moi Maikki. Kirkko on Tallinnan Tuomiokirkko ja kreivi kuulema oli aikansa Casanova....ja hän toivoi että näkisi jokaisen ylitseen kulkevan naisen hamen alle kun naiset tulevat kirkon... /mirru

Miksiköhän kukaan ei kirjoita St Gertrudin eli Karinin kirkosta. Tosin se on jo ajat sitten tuhoutunut/tuhottu, mutta kun on puhe keskiaikaisista kirkoista Tallinnassa niin katson sen ottamisen mukaan perustelluksi. Yksilötason tiedot sain Tallinnan kaupunginarkiston ylen ystävällisiltä virkailijoilta ja heillä näyttää olevan peräti teos aiheesta. Joten tarkkuutta asiakirjoittelussa. /tieto on valtaa
Vastaus: Huomionarvoinen asia on se, että tässä käsitellään kirkkoja, joita voi käydä katsomassa, ei tuhoutuneita kirkkoja tai kirkkoja, joita ei enää ole olemassa.