Matkakohteita, kulttuuria ja maailman monimuotoisuutta
TwitterInstagram
Booking.com
Pyhän Markuksen tuomiokirkko
Basilica di San Marco eli Pyhän Markuksen basilikatyyliä edustava tuomiokirkko on Venetsian huomattavin kirkko.

Venetsian suurimmat nähtävyydet

Venetsiassa on pienellä alueella enemmän nähtävyyksiä kuin monessa maassa, mutta nähtävyydet ovat siellä lähinnä kaunista ja merkittävää rekvisiittaa, johon ei ole välttämätöntä tarkkaan tutustua. Venetsiassa onkin niin paljon merkittävää nähtävää, että juuri mihinkään ei ole järkevää uppoutua totaalisesti, vaan siellä riittää kun kiertelee pääpaikoilla ja saa Venetsian luonteesta itselleen riittävän otoksen. Paljon nähtävää on Pyhän Markuksen aukion tuntumassa, ja sen vaiheilta nähtävyyksiin tutustuminen kannattaa aloittaakin ja sen tuntumassa viihtyä niin kauan, että se tulee pääosin tutuksi.

Valtaosa Venetsian nähtävyyksistä ei ole perinteisiä nähtävyyksiä, vaan Canal Granden varrella olevat näyt, muut kanavat, kirkot, puistoalueet, autottomat katunäkymät ja sokkeloisen kaupungin luonne ovat nähtävyyksiä sinänsä. Venetsiassa ei ole tarpeen jonotella nähtävyyksiin tai edes mennä niihin sisään, mutta jos Venetsiassa haluaa tutustua tarkoin sen kuuluisimpiin nähtävyyksiin, kannattaa matka ajoittaa esimerkiksi marras- tai tammikuulle.

Pyhän Markuksen tuomiokirkko

Basilica di San Marco eli Pyhän Markuksen basilikatyyliä edustava tuomiokirkkoPyhän Markuksen basilikatyyliä edustava tuomiokirkko [kartalla] on Venetsian huomattavin kirkko, joka sijaitsee Pyhän Markuksen aukion (Piazza San Marco) laidalla. Kirkko on yksi todiste siitä kuinka Venetsia oikeastaan on itämainen, Bysantin vaikutuksen alainen kaupunki, ja pelkän julkisivun tarkastelu tarjoaa hyvän kuvan Venetsian luonteeseen ja historiaan. Eniten kirkkoa kuten monia muitakin Venetsian merkittäviä rakennuksia on tarkastellut John Ruskin, jonka kirjoitukset ovat edelleenkin ajankohtaisia. Hänen mukaansa Pyhän Markuksen kirkkoa voi lukea kuin kirjaa, ja sen tarina onkin osa Venetsian pitkää, moniulotteista ja monimutkaista historiaa.

Kirkon sisällä on mosaiikkeja, jotka ovat lähes tuhat vuotta vanhoja, pääalttari (Pala d’Oro) ja aarrekammio, joihin on pieni erillinen pääsymaksu. Alttari on erityisen merkittävä, sillä siinä korostuvat bysanttilaiset piirteet. Myöhemmin lisätyt mosaiikit puolestaan eivät edusta bysanttilaista tyyliä, ja näin sen sisäosissakin on monenmoista ainesta ja vaikutetta. Kirkossa on kirkon taustoista kertova museo.

Olennainen osa kirkkoa on sen edustalla oleva kellotorni, Campanile di San MarcokuvaCampanile di San Marco -kellotorni ]. Tornin ensimmäinen versio valmistui joskus 1100- ja 1300-lukujen välisenä aikana, mutta siihen tehtiin lisäyksiä vielä 1500-luvulla. Kun tornia kesällä 1902 yritettiin kunnostaa, luhistui se täydellisesti, ja myös sen suhteen noudatettiin vanhaa venetsialaista periaatetta, “siellä missä se oli, niin kuin se oli”. Tornia alettiin seuraavana vuonna rakentaa pikkutarkasti uudestaan, mutta kun se vuonna 1912 avattiin, oli tornin viidestä kirkonkellosta jäljellä enää yksi. Kirkko on 99 metriä korkea, ja koko torni on toiminut esikuvana kaikille Venetsian ympäristön kirkontorneille. Samantyylisiä torneja tulee vastaan muuallakin Adrianmeren rannikolla, kuten Kroatian saaristossa.

Tuomiokirkon edustalla on valtaosan ajasta paljon ihmisiä, jotka vain fiilistelevätVäkeä Tuomiokirkon edustalla siinä mutta eivät juurikaan tutustu kirkon julkisivuun saati mene sen sisään vaan lähinnä räpsivät itsestään ja toisistaan poseerauskuvia. Kirkko on kuitenkin suosittu vierailupaikka, ja sen vuoksi 7 kuukautta vuodesta (huhtikuun alusta marraskuun alkuun) kirkkoon voi mennä sisään jonottamatta. Se tapahtuu niin, että vähintään 10 minuuttia ennen kuin haluaa sisään kirkkoon, varaa verkon kautta lipun ja sama pätee myös torniin, jonka huipulle moni haluaa maisemia ihailemaan.

Kirkolla on vuosien mittaan ollut erilaisia aukioloaikoja, mutta ne vaihtelevat ja erilaisia poikkeuksellisia aukioloaikoja on melkoisesti. Muina aikoina kuin huhtikuun alusta marraskuun alkuun lipun voi hankkia vasta paikan päällä, mutta etenkin joululomalla ja pääsiäisenä, joka on ennen huhtikuun alkua, vierailijoita on normaalia enemmän.

Palazzo Ducale eli Dogen palatsi
Palazzo Ducale on yksi Venetsian ikonisimpia ja unohtumattomimpia näkyjä.

Palazzo Ducale

Pyhän Markuksen aukion ja merenrannan välissä on Piazzetta, eli pieni aukio, joka johtaa rantapromenadille (Riva degli Schiavoni). Aukion toisella laidalla on paljon itämaisia piirteitä omaava Palazzo Ducale [kartalla], joka yhdessä Pyhän Markuksen kirkon ja veden takana näkyvän San Maggioren kirkon kanssa ovat eräitä Venetsian ikonisimpia ja unohtumattomimpia näkyjä. Englanniksi tämä Venetsian perinteisesti tärkein ja kaikkein parhaalla paikalla oleva palatsi tunnetaan nimellä “Doge’s Palace” ja suomeksi “Dogen palatsi”. Sinänsä “doge” tarkoittaa samaa kuin englanninkielinen termi “duke” eli herttua, ja doget olivat yksi kerrallaan Venetsian hallitsijoita vuodesta 697 aina vuoteen 1797, jolloin venetsialaiset omaehtoisesti luopuivat kaupunkivaltiostaan. Napoleon otti kaupungin ensin haltuunsa ja rahtasi valtaosan aarteista Pariisin Louvreen. Hän kuitenkin menetti pian otteensa kaikesta valloittamastaan, ja uudeksi valloittajaksi nousi Habsburgien suku, ja Venetsia oli osa Itävaltaa aina siihen asti kunnes Italian eri kaupunkivaltiot ja muut osat 1860-luvulla alkoivat yhdistyä Italian kuningaskunnaksi.

Dogen palatsi
Dogen palatsissa yhdistyvät monet eri vaikutteet ja ainekset. Sen ulkokuorta monet kutsuvat tyyliltään “islamilaiseksi goottilaistyyliksi”, mutta sen sisäpihat ja sisätilat ovat tyyliltään uusklassismia.

Palazzo Ducale ei ollut vain dogen asuintalo, kuten monessa paikassa väitetään, vaan siellä sijaitsivat kaikki Venetsian imperiumin monimutkaiset hallinto-osastot, tuomioistuimet, valtava määrä virkamiehiä ja myös vankityrmiä. Koko laajaa Venetsian imperiumia johdettiin tästä palatsista, mutta muun kaupungin tavoin jo ennen Napoleonia kaikki oli rappiotilassa ja Venetsia oli jo pitkään ollut pelkkä eurooppalaisten leikkikenttä. Esimerkiksi karnevaali venyi noin 150 vuorokauden mittaiseksi juhlaksi, ja muutenkin Venetsia muistutti 1700-luvulla Rooman valtakuntaa sen viimeisinä hyvinä aikoina, jolloin lähes puolet vuodesta oli erilaisia lomia ja juhlapyhiä. Tässä palatsissa kokoontui myös Venetsian hallintoelin (Maggior Consiglio), sillä doge ei ollut mikään yksinvaltias, ja 12. toukokuuta 1797 se kokoontui palatsissa viimeisen kerran. Äänin 512–20 se myöntyi kaikkiin Napoleonin vaatimuksiin ilman, että yhtäkään laukausta tarvitsi ampua, ja Venetsian yli tuhat vuotta laajoja alueita hallinnut imperiumi oli näin historiaa.

Dogen palatsissa yhdistyvät monet eri vaikutteet ja ainekset. Sen ulkokuorta monet kutsuvat tyyliltään “islamilaiseksi goottilaistyyliksi”, mutta sen sisäpihat ja sisätilat ovat tyyliltään uusklassismia eli antiikin rakennus- ja koristelutekniikoita jäljitteleviä. Yhdessä vieressä olevan tuomiokirkon kanssa se oli alusta lähtien Venetsian tärkein rakennus ja sen vallan ja vaurauden tunnusmerkki, ja se oli satoja vuosia Euroopan merkittävin rakennus, joka ei liittynyt kristinuskoon.

Palatsia on korjailtu ja rakenneltu uudelleen monta kertaa. Ensimmäinen palatsi valmistui jo 800-luvun alussa, tulipalo tuhosi sen vuonna 976 ja sen seuraajakin tuhoutui tulipalossa vuonna 1106. Vasta sen jälkeen siitä tuli Maggior Consiglion kokoontumispaikka, ja se alkoi muistuttaa rakennusta, joka edelleenkin on Piazzetan ja rantakadun kulmauksessa.

Nykyistä rakennusta alettiin rakentaa vuonna 1340, pääsali vihittiin käyttöön vuonna 1419 mutta esimerkiksi vuoden 1574 tulipalo tuhosi siitä laajoja osia. Suuri remontti alkoi 1870-luvulla, jolloin monet sen vanhoista tuhoutuneista versioista peräisin olevat yksityiskohdat ilmestyivät uudelleen rakennukseen. Vielä nykyäänkin palatsia korjaillaan jatkuvasti, ja yksi ongelma siellä vierailevalle onkin se kuinka paljon siitä on milloinkin nähtävänä ja kuinka suuri osa on peitetty muovipressuilla ja on työn alla.

Museo Palazzo Ducalesta tehtiin vuonna 1926, ja nykyään se on yksi yhdestätoista Venetsian kaupungin ylläpitämästä museosta. Itse rakennuksen ja sen hulppeiden sisätilojen lisäksi palatsissa on huomattava määrä taidetta ja etenkin eräitä kaikkein tunnetuimpia venetsialaisia maalauksia.

Palazzo Ducale on nykyään julkisesti hallinnoitu museo. Se on yksi Venetsian vilkkaimpia vierailupaikkoja, eikä sinne välttämättä kannata mennä niiden, jotka eivät ennen ole Venetsiassa käyneet. Oleskelu Pyhän Markuksen aukiolla, Piazzettalla ja rantakadulla antaa hyvän kuvan tästä rakennuksesta, jonka ympäristössä kaikki Venetsiassa vierailevat viettävät ainakin jonkin aikaa.

Jos palatsiin haluaa sisään, on se avoinna eri vuodenaikoina vähän eri tavoin ja huomattavasti pidemmin aukioloajoin kuin aiemmin (kesäkaudella klo 21 ja viikonloppuisin klo 23 asti). Tänne haluavan kannattaa ostaa yhteislippu, jolla pääsee joihinkin muihinkin Pyhän Markuksen aukion vierailupaikkoihin, kuten Museo Correriin, ja se maksaa aikuisilta 25 euroa. Olemassa on myös muita lippuja ja myös opastettuja kierroksia, joilla näkee muutakin kuin palatsin.

Lippuja voi ostaa etukäteen, ja tämä onkin kannattavaa, sillä muuten edessä voi olla pitkä jonotus. Kaikkein paras palatsissa on vierailla hiljaisina aikoina, ja vilkkainakin aikoina varhainen aamupäivä ja alkuillasta eteenpäin ovat huomattavasti rauhallisempia ajankohtia kuin keski- ja iltapäivä.

Rialton silta Venetsiassa
Rialton silta on kaikkein suosituin silta, ja sen ympäristö on monipuolisinta ja miellyttävintä Venetsiaa.

Venetsian sillat

Venetsia on veden äärellä oleva kaupunki, jossa on perinteisesti liikuttu pidempiä matkoja sen kanavia pitkin, ja niitä ylittää nykyisin 391 siltaa. Osa silloista on erityisen kuuluisia, kuten Rialton silta, valtaosa niistä on hyvin vanhoja mutta niiden joukossa on myös uusi, joka kuuluukin kaupungin näyttävimpiin siltoihin.

Siltoihin tulee tutustuttua automaattisesti, mutta jo kaupunkiin Piazzetta Roman tai rautatieaseman kautta voi nähdä kaksi merkittävää siltaa, uusimman Calatravan suunnitteleman sillan ja Scalzin sillan. Niiltä on matkaa muille merkittäville silloille, joista muut kuin yksi ylittävät Canal Granden, ja niihin kuuluvat Rialton silta ja Accademia-silta, joka monessa mielessä on kaikkein hienoin ja kaikkein hienoimmat näkymät antava silta.

Kaikille merkittäville silloille voi kulkea vesibussilla, ja usein niiden pysäkki on nimetty vieressä olevan sillan mukaan. Sillat eivät ole merkittäviä sinänsä arkkitehtuurin tai yleisen olemuksen vuoksi, vaan tärkeän monesta sillasta tekevät näkymät ja niiden tuntumassa oleva elämänmeno. Parhaat näkymät Canal Grandelle ovatkin Scalzin, Rialton ja Accademian silloilta, ja sen sijaan, että ihmiset tutustuisivat itse siltoihin, niiltä avautuvat näkymät ja niiden tuntumassa oleva tarjonta ovat arkkitehtuuria kiinnostavampia.

Näkymä Ponte Accademia -sillalta
Sillat eivät ole merkittäviä sinänsä, vaan tärkeän monesta sillasta tekevät näkymät ja niiden tuntumassa oleva elämänmeno.

Ensimmäinen silta, jonka Piazzetta Roman suunnalta Venetsiaan kulkeva näkee on Ponte della Costituzione [kartalla]. Tämä yhden maailman kuuluisimman arkkitehdin, Santiago Calatravan suunnittelema silta usein tunnetaan vain Calatravan siltana (Ponte di Calatrava). Se vihittiin käyttöön syyskuussa 2008, ja se on Canal Granden ylittävistä silloista tietenkin uusin ja vasta neljäs, joka tämän pitkän ja merkittävän kanavan ylittää.

Seuraava silta näkyy hyvin Calatravan sillalle, ja se on Ponte degli Scalzi [kartalla]. Se on kätevän sijaintipaikkansa takia silta, jonka kaikki Venetsiassa vierailevat luultavasti näkevät, ja vesibussilla kaupunkiin Piazzale Roman suunnalta saapuvalle se on eräänlainen portti vanhaan Venetsiaan, johon Calatravan silta ja rautatieasema ympäristöineen eivät vielä kuulu. Sillan näkymätNäkymiä Ponte degli Scalzilta ovat sen suurin vetonaula, mutta se tarjoaa myös kätevän ylityspaikan mennä ainakin vähän tutustumaan Santa Croceen, jossa on hyvin erilaista tunnelmaa kuin rautatieaseman puolella olevassa Cannaregiossa, jonka läpi valtaosa kohti Rialtoa suuntaavista kävelee.

Pieni silta Dorsodurossa
Venetsiassa on lähes 390 siltaa, jotka eivät ylitä Canal Grandea, ja niitä tietenkin tulee jatkuvasti vastaan.

Rialton silta [kartalla] on kaikkein suosituin silta, ja sen ympäristö on erästä kaikkein ikonisinta, monipuolisinta ja miellyttävintä Venetsiaa. Se on jo kauan ollut turisteille suunnattujen kauppojen keskus, sen rannoilla olevat terassit ovat suosittuja, sen tuntumassa ovat Venetsian pääasialliset markkinapaikat ja näkymätNäkymät Rialton sillalta siltä ovat vertaansa vailla. Sillalla on pitkät perinteet, mikä sinänsä on tavallista Venetsiassa, ja ensimmäinen versio rakennettiin 1100-luvulla ja nykyisen kaltainen se on ollut 1500-lopulta lähtien. Yksi merkittävä seikka sillassa on se, että aina vuoteen 1854 asti se oli ainoa Canal Granden ylittävä silta.

Canal Granden ylittävistä silloista kenties hienoimmat ja kaikkein ikonisimmat näkymät ovat kuitenkin San Marcon ja Dorsoduron yhdistävältä sillalta, nimeltään Ponte dell’Accademia [kartalla]. Sen vetonauloihin kuuluvat näkymätNäkymiä Ponte Accademialta ovat sellaista Venetsiaa, jonka moni jo kuvista etukäteen tuntee, ja niitä voisikin jäädä ihailemaan pitkäksi toviksi. Sillan tuntumassa on monista kaikkein kuuluisimmista museoista johtuen aina jonkin verran turisteja, mutta se on yllättävän rauhallinen vierailupaikka ainakin silloin kun suuri turistiryhmä ei satu samaan aikaan paikalle. Alue on kaikin tavoin sivistynyttä ja hillittyä, ja sen lähellä sijaitsee lukuisia taide- ja musiikkiakatemioita, joiden takia sillan lähellä olevat aukiot ovat Campo Santo Stefanon johdolla usein varsin paikallisvoittoisia.

Venetsiassa on lähes 390 siltaa, jotka eivät ylitä Canal Grandea, ja niitä tietenkin tulee jatkuvasti vastaan. Jos haluaa nähdä niistä kuuluisimman, on Palazzo Ducalen ja sen vankilan yhdistävä Ponte dei Sospiri eli Huokausten silta [kartalla] (engl. Bridge of Sighs) sellainen. Se onkin silta, jolle ei voi mennä kävelemään ilman että ostaa lipun Palazzo Ducaleen, mutta sitä kannattaa käydä vilkaisemassa. Sitä oikeastaan hienompi silta on saman kanavan varrella mutta rantakadulla oleva Ponte della PagliaPonte della Paglia [kartalla]. Sen kautta onkin tapana niiden, jotka Pyhän Markuksen aukion edustalla nousevat gondoliin, mennä katsomaan huokausten siltaa, jota onkin kaikkein paras tarkastella gondolin tai taksiveneen kyydistä.

Riva degli Schiavonin varrella on useita hienoja siltoja, ja jos haluaa nähdä yhdellä rysäyksellä paljon siltoja, kirkkoja ja kaunista arkkitehtuuria, kannattaa sitä pitkin kävellä ainakin Via Garibaldille mutta mielellään aina laajan puistoalueen (Giardini Pubblici) edustalle.

Lisää asiaa silloista:

Venice Guide kertoo Venetsian silloista.

Juutalaiskorttelisto

Yksi vierailun arvoinen alue on Venetsian juutalaiskorttelisto eli getto, joka on Euroopan vanhin juutalainen kaupunginosa ja joka oli ensimmäinen alue, jolle juutalaiset komennettiin asumaan pienelle rajatulle alueelle, mikä tapahtui vuonna 1516. Tämä Cannaregion osa säilyi aidattuna juutalaisten yhteisönä aina vuoteen 1797, jolloin geton portit Napoleonin määräyksestä kaadettiin.

Juutalaiskortteli ei ole monen turistin nähtävyyslistalla, mutta se on erinomainen korttelisto vierailla etenkin silloin kun muualla kaupungissa on hyvin vilkasta. Entinen getto on nykyisin kukoistava yhteisö, jossa juutalaiset ovat edelleen vahvasti edustettuina. Juutalaiskorttelin mielenkiintoisia kohteita ovat esimerkiksi matalakattoiset, monikerroksiset rakennukset, jotka rakennettiin tiiviin juutalaisyhteisön asuinpaikoiksi. Yläkerran synagogat palvelivat eri kansalaisuuksia edustavia juutalaisia, ja merkittäviä synagogia täällä ovat esimerkiksi Scola Levantina ja Scola al Canton.

Getto sijaitsee Cannaregion alueella, jossa on monia viehättäviä aukioita ja kanavia. Lauantaisin monet juutalaiskorttelin kaupat ovat kiinni, mutta siellä on kaikkina viikonpäivinä jotakin avoinna ja ravintoloitakin siellä on jonkin verran.

Alueen pääpaikat ovat Campo di Ghetto Nuovo -aukion tienoilla [kartalla]. Sen vieressä sijaitsee Museo Ebraico. Siellä oppii juutalaisten vaiheista Venetsiassa, jonne monet tulivat 1490-luvulla sen jälkeen, kun heidät karkotettiin Espanjasta ja Portugalista. Alueella on mukavaa tunnelmaa, ja erityisen viehättävää siellä on auringon laskiessa, joskin se on koska tahansa hyvä paikka mennä tutustumaan kortteleihin, joissa on lähes aina rutkasti paikallistunnelmaa.

San Giorgio Maggiore
Pienellä saarella oleva Chiesa di San Giorgio Maggiore näkyy kun Dogen palatsin edustalta katselee yli lahden.

San Giorgio Maggiore

Kun Pyhän Markuksen aukiolta ja etenkin sen rannalta Dogen palatsin edustalta katselee yli lahden, siintää siellä pienellä saarella oleva kaunis kirkko. Se on Chiesa di San Giorgio Maggiore [kartalla], ja se on kuuluisan arkkitehdin Palladion luomus. Saarelle (Isola di San Giorgio) kannattaa tulla katsomaan kirkon sisällä olevaa merkittävää taidetta, mutta kenties sitäkin parempi syy on sen kellotornin näkymä, joka on Venetsian paras. Täältä näkee hyvin kanavia, joita ei Pyhän Markuksen aukion kellotornista näe, ja täältä avautuva näkymä antaa uusia ulottuvuuksia Venetsian pääpaikoille. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta kellotorniin kapuavan täytyy maksaa kolmen euron pääsymaksu.

Kirkko on avoinna eri vuodenaikoina vähän eri aikoihin, mutta sinne ei ole mitään tunkua. Sinne on siitä huolimatta paras mennä aamuyhdeksän jälkeen tai sitten esimerkiksi neljän jälkeen iltapäivällä, mutta sunnuntaisin kirkonmenojen takia se on muilta kuin niihin osallistuvilta suljettu klo 10.40–12.

Kirkon lisäksi San Giorgion saarella voi vierailla Fondazione Giorgio Cini -keskuksessa, joka on kaupungin kauneimpia rakennuksia, samoin kuin Teatro Verde -teatterissa, jossa on erilaisia esityksiä lähinnä keskikesällä.

San Giorgio Maggioren saarelle pääsee muutamassa minuutissa vesibussilla numero 2. San Giorgio Maggioren vieressä on suurempi ja myös tutustumisen arvoinen La Giudecca -saari, mutta sinne ei ole siltaa vaan matka täytyy taittaa vesibussilla, joka pysähtyy pysäkillä nimeltä Zitelle.

Lisää asiaa Venetsian nähtävyyksistä:

TripAdvisor esittelee Venetsian nähtävyyksiä.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2020/05

Miten onnistuimme? Arvostele tämä sivu

Arvostele napsauttamalla haluamasi tähtimäärän kohdalla.

Lukijoiden kommentteja

Ca' Foscari

Canal Granden varrella sijaitsevista nähtävyyksistä kiinnostuneille tarjoan vinkkinä palatsia Ca’ Foscari. Ca’ Foscari Tour tarjoaa mahdollisuuden vierailla nykyään yliopiston päärakennuksena toimivassa palatsissa. Liput opastetulle kierrokselle ostin toimiston luukulta, joka löytyy mentäessä pääovesta (sisäpihan perältä) heti oikealle.

Doge Francesco Foscari hankki palatsin Venetsian tasavallalta vuonna 1453. Ca’ Foscari rakennettiin kokonaan uudestaan tuolloin ja sen suunnitteli todennäköisesti arkkitehti Bartolomeo Bon. Niinpä Ca’ Foscari edustaa tyyliltään venetsialaista gotiikkaa, josta tärkein ja tunnetuin esimerkkihän on Dogen palatsi. Sijainti Canal Granden varrella on ainutlaatuinen.

Ca’ Foscarilta on upeat näkymät Rialton sillalta aina Accademian sillalle asti pitkin Canal Grandea. Näkymän ovat ikuistaneet useat kuvataiteilijat, joista kuuluisin Canaletto. Restauroinnin yhteydessä vuonna 1936 suunnitelusta vastasi italialainen arkkitehti Carlo Scarpa, minkä vuoksi Scarpan kädenjäljestä kiinnostuneiden kannattaa vierailla palatsissa. Osallistumalla Ca’ Foscari Touriin pääsee todella ainutlaatuiset näkymät Canal Grandelle ja saa kuulla kiinnostavia kertomuksia palatsin historiasta. /urpa

Olin Venetsiassa syksyllä 2012. Kauniit kierreportaat kyllä löytyivät, mutta ne ovat suljettu yleisöltä. Portit olivat kiinni ja lukittu ehkä rapistumisen ja turvallisuusriskin takia. /Scala contarini del bovolo

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti