Juventuksen jalkapallostadioni Italiassa
Italia on Euroopan menestyneimpiä jalkapallomaita, ja sen suosituin ja menestynein joukkue, joka on myös kansainvälisessä kärkipäässä, on Torinon Juventus.

Italian ajanvietteitä: urheilu, kulttuurielämä, historia ja elokuva

Italia on kenties muodin ja herkuttelun luvattu maa, mutta se on aina ollut myös kulttuuriin ja viime vuosikymmeninä myös urheiluun suuntautunut maa. Jalkapallo on asia, jota monet lähtevät Italiaan seuraamaan, ja siellä onkin lukusia kaupunkeja, joissa voi nähdä huippuluokan otteluita.

Varsinaisesta kulttuurielämästä kiinnostuneille ooppera on asia, joka yhdistetään Italiaan, ja sen kuuluisimmat oopperatalot ovat maailman parhaita paikkoja mennä oopperaan.

Historia on sekin aina ollut Italiassa erityisen kiinnostavaa, ja siellä voi tietenkin keskiaikaisten ihmeiden ohella tutustua antiikin Rooman elämään ja taiteeseen. Taiteet ovat nekin aina olleet Italian vahvuuksia, etenkin maalareita ja arkkitehtejä sieltä on noussut maailmankuuluisuuteen satojen vuosien ajan. 1900-luvun jälkipuoliskon Italian suurin panos maailmankulttuuriin löytyy maan elokuvista, joita ohjasivat eräät kaikkien aikojen arvostetuimmat ohjaajat.

Jalkapallo

Italia on yhdessä Saksan kanssa Euroopan menestynein jalkapallomaa. Vaikka sen joukkueet eivät ole aina menestyneet läheskään yhtä hyvin kuin vaikkapa englantilaiset tai espanjalaiset joukkueet, on niillä takanaan pitkä historia ja paljon pokaaleja.

Italian liiga on yksi Euroopan parhaista, ja sen joukkueet menestyvät myös Euroopan liigoissa. Italian liigaa pelataan elokuun viimeisestä viikonlopusta toukokuulle, ja edelleenkin lähes kaikki ottelut ovat sunnuntaisin, mutta muutama ottelu on myös lauantaisin.

Italian suosituin ja menestynein joukkue, joka on myös kansainvälisessä kärkipäässä, on Torinon Juventus. Torinossa on myös toinen joukkue, F.C. Torino, mutta se on kaupungin asukkaiden parissa sen suosituin joukkue, ja otteluihin voi olla jopa hankalampi saada lippuja kuin Juventuksen otteluihin.

Torinon lähellä sijaitseva Milano on samanlainen entinen teollisuuskaupunki, jolla on tyyliä vaikka muille jakaa, ja Milanon jalkapallojoukkueet ovat jopa tarunhohtoisempia kuin Torinon. Milanon joukkueet tunnetaan yleisesti nimillä Inter ja Milan, ne pelaavat samalla San Siron stadionilla ja niillä on lähes joka vuosi otteluita myös Euroopan liigoissa, joita pelataan ti–to.

Rooma on aina ollut merkittävä jalkapallokaupunki, ja myös sen väestö on jakautunut kannattamaan kahta eri joukkuetta. Lazio ja Roma pelaavat nekin usein Euroopan liigoissa, ja ne pelaavat samalla stadionilla (Stadio Olimpico).

Yksi Italian kaikkien aikojen kuuluisimpia joukkueita, joka tosin pitkään oli alamaissa, on SSC Napoli. Se pelaa keskustan ulkopuolella olevalla stadionilla, otteluihin on tunkua ja liput maksavat melko paljon.

Suurissa kaupungeissa on vilkasta ja paljon tekemistä, mutta vähän pienemmissä kaupungeissa voi olla paremmat mahdollisuudet mennä otteluun. Yksi tällainen kaupunki on Bologna ja toinen on Verona, jonka joukkue on viime vuosina pallotellut Serie A:n ja Serie B:n välillä. Kolmas kaupunki, johon tosin jalkapallon ystävät vain harvoin lähtevät kulttuuriin tutustumaan, on Firenze, jonka ACF Fiorentina on jo pitkään ollut Serie A:n keskikastin joukkueita.

Monen joukkueen verkkosivuilta voi ostaa lippuja, mutta ei kaikkien. Sivusto, jolta voi ostaa liput etukäteen, on Football Ticket Net.

Milanon La Scala -oopperatalo
Kuuluisin ja arvostetuin Italian oopperoista on lähes aina ollut Milanon La Scala.
Kuva: Posztós János

Ooppera

Italia on tunnettu paitsi muodista, ruoista ja jalkapallosta myös oopperasta, jonka kehto sen voidaan katsoa olevan. Italia on tuottanut useita tunnettuja oopperasäveltäjiä, kuten Giuseppe Verdin ja Rossinin, ja sieltä tunnetusti on kotoisin sellaisia legendaarisia oopperalaulajia kuin Luciano Pavarotti, joka syntyi ja kuoli Modenassa. Ooppera on Italiassa ollut aina suosittua, ja vaikka siellä ei enää ole oopperataloja samalla tavalla kuin aikoinaan, jolloin niitä oli Venetsiassa kymmenkunta, on niitä edelleenkin paljon eikä niissä esitetä juuri muuta kuin oopperaa. Parhaisiin oopperoihin pääseminen edellyttää sitä, että on aikaisin liikkeellä lippuja hankkiessaan ja että on valmis maksamaan ekstraa siitä, että ei istu piippuhyllyllä.

Oopperaa Veronassa (CC License: Attribution 2.0 Generic)
kesäisin voi oopperaan mennä Veronan antiikin aikaisessa amfiteatterissa, joka on yksi kaikkein upeimpia paikkoja seurata oopperaa.

Italian tunnetuimmat oopperat ovat olleet jo jonkin aikaa samoja. Parhaat oopperatalot sijaitsevat kuuluisimmissa kaupungeissa, ja jos haluaa nimenomaan kaikkein korkeatasoisimpiin oopperaesityksiin, kannattaa mennä varta vasten näihin kaupunkeihin.

Oopperakausi kestää lokakuulta maalis- tai huhtikuun loppuun, mutta kesäisin voi oopperaan mennä Veronan antiikin aikaisessa amfiteatterissa, joka on yksi kaikkein upeimpia paikkoja seurata oopperaa.

Kuuluisin ja arvostetuin Italian oopperoista on lähes aina ollut Milanon La Scala, joka avattiin vuonna 1778.

Toiseksi merkittävin oopperatalo on vuonna 1792 avattu ja 1990-luvulla pahoin tulipalossa vaurioitunut Venetsian La Fenice, joka jo pitkään on ollut samanlaisessa iskussa kuin ennen tulipaloa.

Kolmanneksi merkittävin oopperatalo on Napolin San Carlo, joka avattiin vuonna 1737 ja joka selviytyi vuoden 1816 tulipalosta.

Italiassa on muutama muukin oopperatalo, jota pidetään muita parempana.

Yksi sellainen on Bolognan Teatro Comunale, joka on arkkitehtuuriltaan merkittävä rakennus.

Toinen varsin merkittävä oopperatalo on Torinon Teatro Regio.

Kolmas normaalia parempi ooppera on Rooman Teatro dell’Opera.

Antiikin Roomaa
Italiassa on mahdollista ja suosittua uppoutua antiikin Rooman maailmaan.
Kuva: Peter Forsberg

Antiikin Rooma

Monet lähtevät Italiaan sillä mielellä, että haluavat nähdä Rooman valtakunnan aikaisia nähtävyyksiä. Italiassa on mahdollista ja suosittua paitsi tutustua parin tuhannen vuoden takaisiin nähtävyyksiin myös täysin uppoutua antiikin Rooman maailmaan. Kirjakaupoissa on monilla kielillä (muttei suomeksi) erilaisia opuksia, jotka käsittelevät Rooman valtakunnan syntyä, huippukausia ja romahdusta. Erilaiset oppaat, museot ja näyttelyt kertovat nekin paljon Rooman valtakunnasta, eikä Italiassa ole vaikeuksia saada tietoa antiikin ajoista ja nähdä Rooman valtakunnan aikaisia nähtävyyksiä.

Vuonna 476 lopullisesti romahtanut Länsi-Rooman valtakunta oli loppuaikoina sotien ja kulkutautien runtelema hajanainen maa, jonka viimeinen pääkaupunki oli Ravenna. Ravenna on varsin monipuolinen vierailupaikka, sillä Italiassa harvinaisesti siellä myös Itä-Rooma eli Bysantti vaikutti pitkään, ja näin siellä voi tutustua sekä läntisen että itäisen Rooman nähtävyyksiin.

Pompeiji, Antiikin Rooma
Lyhyen matkan päässä Napolin keskustasta sijaitseva Pompeiji on ehdoton vierailukohde kenelle tahansa.
Kuva: Peter Forsberg

Jos Italiassa mielii tutustua Rooman valtakunnan aikaisiin raunioihin ja amfiteattereihin, ei sinne kannata matkustaa summittaisesti. Maassa on paljon paikkakuntia, joilla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän Rooman valtakunnan aikaisia nähtävyyksiä. Räikein esimerkki on Venetsia, joka syntyi vasta Länsi-Rooman romahdettua, ja osin juuri sen takia, että romahtaneesta valtakunnasta paenneet alkoivat rakentaa Venetsiaan uutta mahtavaa kaupunkia. Hyvin vähän Rooman aikaista nähtävää on myös sellaisissa kaupungeissa kuin Milano, Torino, Bologna, Genova, Pisa ja Firenze, jotka kaikki nousivat tarunhohtoisiin asemiinsa keskiajalla, Italian uuden nousun myötä. Antiikin ajoista kiinnostuneille niissäkin silti on usein ainakin jotakin nähtävää ja museoita, joissa esitellään antiikin elämää ja taiteita.

Rooma on tietenkin pääpaikka antiikin Roomasta kiinnostuneille. Sinne ei kuitenkaan suinpäin kannata rynnätä nähtävyyksiä katsomaan, sillä se on vilkas paikka, jossa osan vuotta on liian kuuma tutustua lähes yksinomaan ulkosalla oleviin nähtävyyksiin. Roomaan kannattaa matkustaa keväällä tai syksyllä antiikin aikoihin tutustumaan, mutta myös kaikkein ankeimmat talvikuukaudet voivat olla aivan hyviä, etenkin jos ei sada paljon. Viikonloput ovat paljon vilkkaampia kuin viikot, ja sellaiset loma-ajat kuin pääsiäinen tuovat paljon normaalia enemmän ihmisiä antiikin aikaisille nähtävyyksille.

Toinen merkittävä alue antiikin suhteen on Roomasta parin tunnin matkan päässä etelään sijaitseva Campania. Napoli on sen pääpaikka, joskin siellä on vain vähän Rooman valtakunnan aikaista nähtävää, ja siellä alan paras vierailupaikka on sen arkeologinen museo.

Lyhyen matkan päässä Napolin keskustasta sijaitseva Pompeiji on ehdoton vierailukohde kenelle tahansa, ja siitä on asiaa Napolin nähtävyyksistä kertovalla sivulla. Paikan päälle on helppo mennä junalla tai järjestetyn retken yhteydessä niin Napolista, Caprilta kuin Sorrentostakin, mutta parhaisiin vierailuaikoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Pompeijissa ollaan antiikin aikaisten raunioiden keskellä, aurinko paahtaa lähes ympäri vuoden armotta ja valtavia tungoksia on luvassa vilkkaimpina matkustusaikoina.

Jonkin verran antiikin aikaista nähtävää on myös Napolin päiväretkikohteissa, joista Pozzuoli on ehdoton vierailupaikka. Myös läheinen Caprin saari on paikka, jossa on jonkin verran huimaa antiikin aikaista nähtävää.

Muualla Italiassa merkkejä Rooman valtakunnasta on siellä täällä, mutta lähinnä vain syrjässä tai pienillä paikkakunnilla. Yksi poikkeus on Verona, jossa tosin oikeastaan on vain uskomattoman hyvin säilynyt amfiteatteri.

Toinen paikka, jossa on antiikin aikaista nähtävää, on Rimini, jonka vanhakaupunki lähikortteleineen on yksi Italian miellyttäviä yllätyksiä. Riministä voi hyvin tehdä päiväretken Ravennaan, jossa voi myös tutustua varsinaisen Rooman valtakunnan perinteitä jatkaneen Bysantin aikaisiin nähtävyyksiin.

Italialaisten elokuvien julisteita
Toisen maailmansodan jälkeen Italia kohosi yhdessä Ranskan kanssa Euroopan parhaaksi elokuvamaaksi.

Italialainen elokuva

Toisen maailmansodan jälkeen Italia kohosi yhdessä Ranskan kanssa Euroopan parhaaksi elokuvamaaksi. Sen elokuvien tavaramerkiksi muodostui jo sodan aikaan muualla kuin studioissa tehdyt kuvaukset, joissa käytettiin amatöörinäyttelijöitä ja jälkiäänitystä. Tunnettuahan on se, että Euroopassa vain Italiassa osataan kunnollisesti puhua repliikit jälkikäteen niin että kukaan ei huomaa, että näyttelijät eivät oikeasti lausu repliikkejään vaan esimerkiksi numeroita. Toinen tämän neorealistisen elokuvan tavaramerkki oli se, että ne kuvasivat arkista, tavallista elämää, joka toisen maailmansodan jälkeen oli niukkaa ja hankalaa.

Neorealismilla aloittaneet elokuvantekijät kuuluvat eräisiin Italian tunnetuimpiin. Monet heistä tekivät muunkinlaisia elokuvia, mutta monet tunnetuimmat italialaiset elokuvantekijät aloittivat neorealistisilla elokuvilla vuosina 1943–1954.

Polkupyörävaras
Vittorio de Sican elokuva Polkupyörävaras kuuluu kaikkein parhaisiin ja tunnetuimpiin italialaisiin elokuviin. Traileri on katsottavissa Youtubesta.

Tunnetuimpiin italialaisiin ohjaajiin, joka teki myös neorealistisia elokuvia mutta elokuvia jo 30-luvulla, on Vittorio de Sica. Hän teki suuren määrän suosittuja mutta tasokkaita elokuvia, joskin hän siirtyi uransa loppuaikoina viihteellisen elokuvan pariin. Hänen elokuvansa Polkupyörävaras kuuluu kaikkein parhaisiin ja tunnetuimpiin italialaisiin elokuviin. Myös sellaiset elokuvat kuin Viattomat, Umberto D. , Milanon ihme ja Kaksi Naista, jossa pääosassa oli myös Napolin tienoilta peräisin oleva Sophia Loren, ovat katsomisen arvoisia.

Toinen tunnettu ohjaaja, joka teki eräitä ensimmäisiä neorealistia elokuvia, oli sosialistisena kreivinä tunnetuksi tullut Luchino Visconti. Yhtenä ensimmäisistä neorealistisista elokuvista pidetään Riivaajia, mutta Viscontin tunnetuimmat elokuvat ovat unohtumattomia suurelokuvia: Rocco ja hänen veljensä, Tiikerikissa, Kadotetut ja Ludwig II.

Tunnetuin italialainen elokuvaohjaaja on Federico Fellini, jonka ura kuitenkin oli melko epätasainen. Riminissä syntyneen mutta Roomaan intohimoisesti rakastuneen Fellinin elokuvat sijoittuvat yleensä Roomaan, ja ne on lähes poikkeuksetta kuvattu Cinecittàn studioissa Roomassa. Hänen huippuluokan elokuviinsa kuuluvat La Strada, jossa pääosaa esittää Fellinin vaimo Guilietta Masina, Cabirian yöt, jossa Masina myös esiintyy, Ihana elämä (La Dolce Vita), 8 1/2, Satyricon ja Casanova.

Neljäs italialainen mestariohjaaja on Michenangelo Antonioni, jonka elokuvat vain harvoin saavuttivat suuren yleisön suosiota. Hänen hitaasti etenevät, filosofiset elokuvansa ovat monin tavoin hämäräperäisiä mutta myös kiehtovia ja antoisia. Hänen kaikkein parhaisiin elokuviinsa kuuluvat 1960-luvun alun ”tetralogia”: Seikkailu, , Kuumetta ja Punainen erämaa, joissa kaikissa esiintyi Monica Vitti ja joissa muutenkin nähtiin aikansa suurimpia italialaisia ja ranskalaisia näyttelijöitä. Tämän jälkeen Antonioni kansainvälistyi ja teki vielä kaksi mestariteosta: Blow-Up, joka sijoittuu Lontooseen, ja ympäri Afrikan ja Euroopan kulkeva Ammatti: reportteri, jota Jack Nicholson on luonnehtinut parhaaksi elokuvaksi, jossa hän esiintyi. Yksi Antonion elämän erikoispiirteistä oli se, että hän kuoli samana päivänä kuin hänen 1960-luvun elokuvafestivaalien suurin kilpailijansa, Ingmar Bergman.

Muita huomattavia italialaisia elokuvaohjaajia on kansainvälisenä viihde-elokuvien ohjaajana uransa päättänyt Bernando Bertolucci, radikaali Pier Paolo Pasolini ja Roberto Rosselini.

Gomorra
Monet uudemmat elokuvat liittyvät tavalla tai toisella mafiaan tai rikollisuuteen, kuten Napolin tienoille sijoittuva Gomorra. Traileri katsottavissa YouTubessa.

Uusi italialainen elokuva ja televisio ovat etenkin viime vuosikymmenen aikana tulleet suoratoistopalveluiden kautta kaikkien ulottuville. Monet uudemmat elokuvat liittyvät tavalla tai toisella mafiaan tai rikollisuuteen, kuten Napolin tienoille sijoittuva Gomorra ja Rooman poliittisiin kuvioihin sotkeutuva Suburra, josta tehtiin myös tv-sarja. Perinteistä italialaista elokuvaa jäljittelee Suuri kauneus, jolla ei ole mitään tekemistä rikollisuuden tai mafian kanssa ja jota voidaan pitää parhaana italialaisena nykyelokuvana.

Italia on maa, jonne voi hyvin lähteä katselemaan kaupunkeja ja paikkoja, joissa on kuvattu tunnettuja elokuvia ja saamaan tuntumaa niiden juuriin, mutta se ei ole hyvä paikka mennä elokuviin. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta elokuvat yleensä dubataan italiaksi, ja näin vain italiaa hyvin osaavien kannattaa mennä maassa elokuviin, mutta silloinkin on paras mennä katsomaan italialaisia elokuvia. Esimerkiksi Netflixissä on valtava määrä italialaisia elokuvia ja sarjoja, joiden joukossa tosin ainakin toistaiseksi on vain vähän klassikoita. Netflixin parhaita italialaisia elokuvia ja sarjoja voi löytää esimerkiksi Cinemaholicin vinkkien avulla. Nykyajan Italiaan sijoittuvat elokuvat liittyvät tosin usein rikollisuuteen, eikä niitä missään nimessä kannata katsoa sillä mielellä, että oppisi maan elämän arkisesta puolesta kovinkaan paljon.

Lisää aiheesta:

Wikipediasta saa kattavan käsityksen italialaisesta elokuvasta ja elokuvista, joihin kannattaa ensimmäiseksi tutustua.

Opas jatkuu seuraavalla sivulla >> Sivu 5: Pieniä matkaoppaita Italian kaupunkeihin.

Teksti: Peter Forsberg
2021/08

Lue verkkopalvelun käyttöehdot ja tietosuojakäytäntö.  |  Tietoa palvelusta  |  Mediakortti